Kategoria: Luemme Raamattua

Snl. 1 Ef. 1

Jostakin raamatunselitysoppaasta olen lukenut ohjeen, jonka mukaan Sananlaskujen kirjaa luettaessa sanan ’viisaus’ kohdalle voi vaihtaa sanan ’Jeesus’. Näin ollen voisi sanoa, että ”joka Jeesusta kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa” (Snl. 1:33). Jeesusta voi kuulla ennen kaikkea lukemalla ja tutkimalla Raamattua, mutta uskon, että Hän voi puhua myös suoraan tämänkin ajan ihmisille mm. Raamatussa kuvattujen armolahjojen välityksellä.

Paavali puhuu puolestaan ”viisauden ja näkemisen hengestä” (Ef. 1:17). Kyse on siis Jeesuksen Hengestä eli Pyhästä Hengestä, joka voi auttaa meitä näkemään tätä maailmaa Jumalan silmin.

Olemmeko halukkaita kuulemaan, mitä Jeesus meille haluaa puhua, ja valmiita näkemään, mitä Jeesus Henkensä kautta haluaa meille näyttää?

Pekka

Job 42 Gal. 6

Jobin tarinan loppu vei ajatukseni tällä kertaa Jeesuksen elämään. Jeesus luopui omastaan taivaallisessa kirkkaudessa, tuli ihmiseksi, kärsi ristinkuoleman, nousi kuolleista ja astui takaisin taivaaseen Isän luo (ks. esim. Fil 2:6-11). Päinvastoin kuin Job (tai ihmiset ylipäätään), Jeesus suostui  kärsimykseen vapaaehtoisesti. Julmasta kidutusvälineestä, rististä, tuli Jeesuksen opetuslapsille ja seuraajille toivon symboli. Vain siitä Paavali halusi kerskailla (Gal. 6:14). Kerskailemmeko mekin?

Pekka

Job 41 Gal. 5

Tässä pieni ajatusleikki. Oletetaan, että olet koko ikäsi haaveillut kartanosta kauniissa maisemassa. Siellä sinulla olisi mahdollisuudet harrastaa mitä haluat, ruokahuolto pelaisi ja tilaa riittäisi ystäville ja sukulaisille. Kartanossa sinulla olisi omaa rauhaa mutta myös mahdollisuus kokea yhteyttä isommallakin porukalla, jos niin tahtoisit.

Nyt sinulle tarjotaan perinnöksi unelmiesi täyttymystä. Sinun tulee vain valita kahdesta vaihtoehdosta: joko hyväksyt kaiken lahjana, ilman mitään erityisvelvoitteita tai sinulle annetaan loputon lista tehtäviä, jotka sinun tulee suorittaa moitteettomasti. Lisäksi sinun tulisi vielä osoittaa kaikkia mahdollisia hyveellisiä luonteenpiirteitä kuten kärsivällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää kaikissa tilanteissa. Jos teet yhdenkin virheen, menetät koko perinnön. Kumman vaihtoehdon valitsisit?

Äskeisen esimerkin valossa tuntuu järjettömältä valita tekojen tie. Lahjaksi vastaanottamisessa on vain yksi ongelma. Lahjan vastaanottaja jää kiitollisuuden velkaan lahjan saajalle. Emme ole enää täysin riippumattomia.

Paavali muistuttaa, että Kristus on vapauttanut meidät (Gal. 5:1) ja elämme täysin armon varassa. Jumala on kaiken lisäksi antanut sydämeemme Hengen (jae 5), joka lohduttaa, rohkaisee, ohjaa, antaa viisautta, parantaa ja tekee kaikkea hyvää. Henki myös vakuuttaa meidät siitä, että olemme Jumalan lapsia. Sen vuoksi on järjetöntä tavoitella Jumalan ja ihmisten hyväksyntää millään teoilla.

Paavali kirjoittaa vielä lihan teoista ja Hengen hedelmästä. Siinä astuu kuvaan kiitollisuus Jumalaa kohtaan. On luonnollista, että lahjan saaja tuntee kiitollisuutta lahjan antajaa kohtaa. Kiitollisuudesta haluamme miellyttää Jumalaa.

Hengen hedelmän saa aikaa Jumala, sitä ei voida tehdä. Hedelmä kypsyy ajastaan, kun hedelmäpuu ja sen oksat saavat riittävästi valoa, ravinteita ja vettä. Lihan teot sen sijaan tehdään, niissä me olemme aktiivisia.  Jos yritämme tehdä Hengen hedelmiä, niistä tuleekin itsekorostusta ja lihan tekoja.

Emme siis voi saada aikaan Hengen hedelmää itse. Se, mitä voimme tehdä, on antaa Hengen ohjata elämäämme (jae 16). Yhdellä yksinkertaisella kuvalla se on Jumalan päästämistä elämämme laivan ruoriin. Raamatun lukeminen ja sen neuvojen todesta ottaminen, uskovien yhteys seurakunnassa ja ehtoollisella käynti ovat käytännön keinoja Hengen ohjauksen etsimiseen.

Heli