Kategoria: Luemme Raamattua

Neh. 9 Mark. 11

Neh 9

Luku on otsikoitu Suuri synnintunnustus. Luvussa kerrataan kansan historiaa sekä lankeemusten että siunausten osalta. Vaikka oli eletty siunausten keskellä, ”meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme eivät ole noudattaneet sinun lakiasi eivätkä kuunnelleet sinun käskyjäsi ja todistuksiasi, joilla olit varoittanut heitä” (jae 34, Suomen kansan raamattu 2012). Tämä sama ilmiö jatkuu edelleen monissa maissa. Voisikohan yhteinen syntien tunnustaminen ja uuden suunnan ottaminen olla mahdollista kansakuntana? Jumala ei suuressa laupeudessaan ja armossaan ole tehnyt meistä loppua, eikä hän hylkää. (vrt. jakeet 30-33). Armoa siis riittää tällekin päivälle.

Mk 11

Ihmeekseni kiinnostuin ylipappien ja kirjanoppineiden pohdinnoista, kun he miettivät, miten saisivat Jeesuksen surmatuksi (jae 18). Eikös tämä joukko ollut lukenutta ja oppinutta väestön osaa? Ja ihan yksissä tuumin he suunnittelevat murhaa. Miten oli päässyt Mooseksen saamat kivitaulut unohtumaan? Älä tapa sisältää käsittääkseni ajatuksen älä murhaa äläkä murhauta. Mihin sokeuteen voi ryhmässä päätyäkään, kun on kyse pelosta oman aseman menettämisestä, suosion heikkenemisestä, systeemien säilyttämisestä. Mitä jos Jeesuksen asema vain olisi hyväksytty ja annettu Hänelle kuuluva kunnia. Mikä olisi muuttunut? Entä nykyisin, mikä muuttuisi?

 

Pirkko

Neh. 8 Mark. 10

Jumalan sana on elävä ja väkevä (Hepr. 4:12). Se saa aikaan mm.  murhetta, itkua, iloa ja lepoa (Neh. 8:9-11). Se vaatii ottamaan kantaa ja valitsemaan puolensa (Mark. 10:21-22). Varmaankin sen vuoksi sielunvihollinen on kautta historian yrittänyt kyseenalaistaa Jumalan sanan auktoriteetin (1. Moos. 3:1).

Elämme ajassa, jossa Jumalan sanan auktoriteettia haastetaan koko ajan. Itse ajattelen niin, että jos Jumalan sanaan ei luoteta eikä siihen turvauduta eikä pyydetä Pyhää Henkeä avaamaan sitä, kristillisyyden nimissä harjoitettava toiminta on puuhastelua ja siitä puuttuu Jumalan voima. Mielestäni tällöin voi perustellusti kysyä, onko enää kyse kristinuskosta.

Tule, Pyhä Henki, avaamaan Jumalan sanan aarteita ja totuuksia, kun sitä luemme! 

Pekka

Neh. 7 Mark. 9

Muurin valmistumisen jälkeen Nehemia asetti Jerusalemin johtajat (Neh. 7:2). Jeesus otti kirkastusvuorelle mukaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen (Mark. 9:1). Olivatkohan kaikki tyytyväisiä Nehemian ja Jeesuksen päätöksiin? Aiheuttivatko päätökset mahdollisesti kateutta?

Apostoli Paavalin mukaan kateus on ”vanhan luonnon vallassa olevan’ (KR92) ja ’lihallisen’ ihmisen (KR38) ominaisuus (1. Kor. 3:3). Tässä kyseessä ovat uskovat ihmiset. Näin ollen voisi olettaa, että kyseinen ominaisuus liittyy myös vahvasti ’luonnollisiin’ ihmisiin, jotka elävät ilman suhdetta Jeesukseen.

Ymmärtääkseni kateus syntyy vertailusta toisiin, ja se näyttää asuvan sitkeästi meissä. Meitä ympäröivä todellisuus myös tehokkaasti ruokkii sitä pitämällä esillä asioita, joiden kautta syntyy vertailuasetelmia (esimerkiksi ulkonäkö, ihmissuhteet, raha, varallisuus, koulutus, asema jne.).

On helppo sanoa: ”Älä vertaa, älä kadehdi!” Miten vertaamisesta ja kadehtimisesta pääsisi oikeasti irti? Itseäni on helpottanut ajatus siitä, että on ainakin yksi asia, jossa ihmiset ovat samalla viivalla (Room. 3:22-24): ”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”

Jos ja kun Jeesus ja hänen tuomansa pelastus on elämämme ykkösasia, niin uskon, että vertailu ja kadehtiminen voi jäädä taka-alalle, koska huomiomme kiinnittyy siihen, miten ilosanoma voisi koskettaa mahdollisimman monia ihmisiä.

Pekka