Neh 9
Luku on otsikoitu Suuri synnintunnustus. Luvussa kerrataan kansan historiaa sekä lankeemusten että siunausten osalta. Vaikka oli eletty siunausten keskellä, ”meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme eivät ole noudattaneet sinun lakiasi eivätkä kuunnelleet sinun käskyjäsi ja todistuksiasi, joilla olit varoittanut heitä” (jae 34, Suomen kansan raamattu 2012). Tämä sama ilmiö jatkuu edelleen monissa maissa. Voisikohan yhteinen syntien tunnustaminen ja uuden suunnan ottaminen olla mahdollista kansakuntana? Jumala ei suuressa laupeudessaan ja armossaan ole tehnyt meistä loppua, eikä hän hylkää. (vrt. jakeet 30-33). Armoa siis riittää tällekin päivälle.
Mk 11
Ihmeekseni kiinnostuin ylipappien ja kirjanoppineiden pohdinnoista, kun he miettivät, miten saisivat Jeesuksen surmatuksi (jae 18). Eikös tämä joukko ollut lukenutta ja oppinutta väestön osaa? Ja ihan yksissä tuumin he suunnittelevat murhaa. Miten oli päässyt Mooseksen saamat kivitaulut unohtumaan? Älä tapa sisältää käsittääkseni ajatuksen älä murhaa äläkä murhauta. Mihin sokeuteen voi ryhmässä päätyäkään, kun on kyse pelosta oman aseman menettämisestä, suosion heikkenemisestä, systeemien säilyttämisestä. Mitä jos Jeesuksen asema vain olisi hyväksytty ja annettu Hänelle kuuluva kunnia. Mikä olisi muuttunut? Entä nykyisin, mikä muuttuisi?
Pirkko