Kategoria: Luemme Raamattua

5. Moos. 30

Room. 16

Mooseksen kirjassa Jumala sanoo: ”Kun olette kokeneet kaiken tämän…” Jumala tuntee meidät ihmiset. Useat meistä opimme asioita kantapään kautta. On ihmeellistä, kuinka Jumala hyväksyy sen. Saamme olla inhimillisiä ja erehtyviä ja palata kiertoteiltä takaisin Herran luokse. Onneksi.

Jumala sanoi, että laki ei ole liian vaikea, ei etäinen eikä salattu. Samoin evankeliumi, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, on saatettu julki ja annettu tiedoksi kaikille kansoille. Pelastus on siis näkyvillä ja saatavilla kaikille myös tänä päivänä. Israelin kansalle sanottiin: ”Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.” Myös me olemme toistuvasti valinnan edessä. Kukaan ei pakota meitä. Valitsenko tänäänkin seurata Herraa? Kerrotaan tästä upeasta mahdollisuudesta myös muille!

Anna

5. Moos. 29

Oli valtava ihme ja todistus Jumalan voimasta, että kokonainen kansa pystyi asumaan vuosikymmeniä autiomaassa. Autiomaassa kun ei nimensä mukaisesti ole ruokaa tai vettä, eikä muitakaan raaka-aineita. Jumala juurrutti kansaa itseensä huolehtimalla heistä kuin lapsista. Vaatteet eivät kuluneet ja ruoka ilmestyi yöllä kerättäväksi. 

Jumalan huolenpidosta muistuttamisen lisäksi kansaa muistutetaan pelottavista seurauksista. Koen, että pelkoa pidetään nykyään lähinnä huonona asiana. Raamatun mukaan ratkaisevaa on, mitä tai ketä pelkää. Jumalan pelko näyttäytyy monessa kohdin hyvänä asiana. Itse hahmotan Jumalan pelon parhaiten miettiessäni oikeudenmukaista vanhempaa tai tuomaria. Silloin pelko ohjaa toimimaan oikein ja tuo mukanaan turvallisuutta. Kun pidän yhteyden avoimena, hän puolustaa minua, eikä minun tarvitse pelätä mitään! 

Room. 15

Kestävyys, lohtu, toivo, rohkaisu, yksimielisyys, toisten huomioon ottaminen ja hyväksyminen. Luvusta löytyi muitakin sanoja kuvaamaan uskovien yhteyttä. Oman kokemukseni mukaan tällaisia ominaisuuksia on ihmisillä, joilla on turvallinen olo. Uhattuna herkästi puolustaudumme tai hyökkäämme. Jumala kutsuu meitä yhteyteensä seisomaan vakaalla kalliolla. Hän on antanut meistä jokaiselle arvon. Juuri sinä olet arvokas, koska Jumala on luonut sinut. Mikään ei voi uhata sinua, kun olet Kristuksessa. Siksi voimme jokainen turvallisella sydämellä kohdata toisiamme. Tuetaan ja kannetaan toisiamme tänäänkin.

Paavali näyttää kirjeessä mallia kuinka elää kristittynä. Hän huomioi sekä pakanoita, että juutalaisia. Kaikki olemme arvokkaita taustaan katsomatta. Myös Paavali itse on vain ihminen. Hänkin tarvitsi toisia. Se näkyy siitä, kuinka hän kertoo kirjeessä käytännön järjestelyistä, suunnitelmista, toiveista ja tarpeistaankin.  

Anna

5. Moos. 28

Välillä unohdan, että kaikki on Jumalan kädessä. Silloin ajattelen, että on itsestäni kiinni, mitä elämässäni tapahtuu. Yritän omin neuvoin ratkaista asioita ja teen hommia väsyneenä ja pysähtymättä. Jumalan kuuntelemiselle ja seuraamiselle ei löydy aikaa ja herkästi ajattelen, että ”ei tässä muutakaan voi”. Silloin elämän painopiste on heilahtanut paikaltaan. Onneksi Jumala on kärsivällinen ja vetää puoleensa. Alan huomata, että on tärkeintä kuunnella Herraa ja pyrkiä noudattamaan hänen tahtoaan. Joka kerta yllätyn yhtä paljon, jos tai kun arjen asiat alkavatkin loksahdella paikoilleen ilman omaa panostani.

Israelin kansan kohdalla asia oli vielä vakavampi. Heille oli erityisen suunnitelma. Siksi heille luvattiin todella suuri siunaus, mutta myös valtava kirous. Tämä luku on osittain ahdistava. Se kuvaa, mihin Jumalasta eroon joutuminen voi pahimmillaan ajaa ihmisen. Toisaalta myös sitä, kuinka Jumala pitää lupauksensa ja huolen ihmisistä.

Room. 14

”Älkää siis tuomitko.” Paavali ohjaa Roomalaisia uskovia tukemaan toisiaan. On niin helppoa nähdä puutteita ja vikaa toisissa. Olemme erilaisia ja se on rikkaus, mutta myös haaste. Jumala ei puhu meille kaikille samoista asioista, vaan kukin tunnemme Jumalan eri tavoin ja seuraamme häntä jokainen oman kutsumme mukaan. Meidänkin yhteisössämme lienee niitä, jotka haluavat välttää lihaa koska Jumala on kutsunut siihen. Se on hienoa. Lihan syöminen tuskin johtaa muita harhateille, mutta alkoholi taas on monelle suomalaiselle haaste. Kristittyjen keskuudessa Suomessa viisaasti vältetään usein alkoholin nauttimista yhteisissä juhlissa ja tapahtumissa. Jakolinjoja on kuitenkin lukemattomia muitakin. Mistä tiedän kuinka toimia? Itse olen monessa asiassa huomannut, että ratkaisevaa on suunta. Mihin suuntaan tämä toiminta vie minua tai läheistäni? Lähemmäs Jeesusta, vai kauemmas hänestä?

Anna