Saulin poika tapettiin viekkaalla tavalla, petollisesti. He luulivat pääsevänsä Daavidin suosioon, mutta toisin kävi. Daavid tapatti heidät, samoin kävi miehelle, joka kertoi tappaneensa Saulin. Daavid tiesi ennustukset, että hänestä tulee kuningas. Hän uskoi Jumalan lupaukseen, mutta ei halunnut sen tapahtuvan petollisella tavalla. Hän ei myöskään iloinnut vihamiehensä kuolemasta. Miten minä iloitsen jos minua kohtaan ikävästi käyttäytynyt joutuukin huonoon asemaan? Iloitsenko vihamieheni epäonnistumisesta? Näin ei saisi olla, vaan minun tulisi siunata. Daavid ei tyytynyt halpoihin keinoihin pyrkiessään päämääräänsä, hän halusi turvautua Jumalaan eikä ihmisiin, kelvottomiin ihmisiin ja keinoihin. Minunkaan ei pitäisi sellaista tehdä. Jaakob kehottaa kirjeissään meitä olemaan vakaita siinä mitä teemme eikä “kahtaalle horjuvia ihmisiä, epävakaita kaikessa mitä teemme. Vakaa ihminen ei pyri päämääräänsä keinolla millä hyvänsä, vaan selkeästi, avoimesti toimimalla. Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan yhdessä totuuden kanssa.
Luvussa varoitetaan monta kertaa sydämen paatumisesta, epäuskosta. Ensin kehotetaan katsomaan Jeesukseen, jonka olemme tunnustaneet Herraksemme. Epäuskosta tulee mieleen kaikenlainen uskon vastakohta ja myös sellainen usko, joka näyttää uskolta, mutta ei ole sitä. Raamattussa varoitetaan ihmisistä, joilla on uskon ulkokuori, mutta he kieltävät uskon pelastavan voiman. Epäuskosta tulee myös mieleen myös uskoa jäljittelevä usko, jolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä uskosta Jeesukseen. Kristinuskonnosta irtaantuneita uskontoja on syntynyt paljon ja monella on miljoonia seuraajia. Paavali puhuu uskon nimellä kulkevasta valhetiedosta ja nuhtelee galatalaisia, kun he ovat siirtyneet uskon tieltä tekojen tielle.
Epäuskoinen ei usko Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön. Hän haluaa lisätä siihen jotakin muuta. Itsestä tuntuu, että suurin vaara on omien tekojen tie, joka on ylpeyttä. Ajatus, että olen niin vahva etten tarvitse pelastajaa, tuntuu olevan aina läsnä. Tuntuu vaikealta myöntää tarvitsevansa jotakin ulkopuolista pelastaa tai ainakin tunnustaa olevansa täysin riippuvainen minun itseni ulkopuolella olevasta pelastajasta. Tuskin kukaan ihminen haluaisi elää täysin toisen avun varassa. Uskossa on kuitenkin kyse meidän ulkopuolelta tulevasta pelastuksesta, Jeesuksen sovitustyöstä. Epäuskoinen ei halua Jeesuksen tarjoamaa pelastusta. Hän haluaa olla riiippumaton Kristuksesta. Miten epäusko voi vallata meidät ja miten paatumus tapahtuu? Ehkä paatumus on sitä ettei näe omassa tilanteessa mitään väärää, paatunut voi uskoa, mutta omalla tavallaan. Uskosta tulee silloin vain ulkokuori. Teot voivat myös syrjäyttää uskon, jolloin ihminen kääntyy pois evankeliumin tarjoamasta armosta. Tänäänkin haluan rohkaista luottamaan Jumalan armoon, pidetään siinä kiinni. Herra vahvista tänäänkin uskoamme ja luottamusta sinuun koko elämämme painolla. Kiitosta armostasi tänäänkin.
Mika