Kategoria: Luemme Raamattua

5. Moos. 15

Orjuus ei kuulosta meistä houkuttelevalta. Tässä kuitenkin kerrotaan, että joskus orja saattoi rakastaa omistajaansa ja hänen perhettään niin, että ei halunnut hänelle kuuluvaa
vapautta (16-17). Rakkauden merkiksi hänen korvansa lävistettiin ja hän jäi pysyvästi
perheen orjaksi.
Jeesuksesta sanotaan, että hän otti orjan muodon (Fil. 2:7). Jeesus teki sen rakkaudesta
meihin. Rakkauden merkkinä hänet, ei vain korvaa, lävistettiin.
Aika huikea kuva Jeesuksen pysyvästä rakkaudesta!

Apt. 27

Jumala oli luvannut jo aikaisemmin, että Paavali pääsisi Roomaan. (Apt 23:11).
Nyt tiukan tilanteen tullen Jumala uudistaa lupauksensa ja lupaa Paavalille lahjan, että
koko porukka laivalla pelastuu.
Paavali luottaa lupaukseen ja rohkaisee sillä muita jo ensimmäisten myrskypäivien aikaan
ja tilanteen käydessä yhä kiperämmäksi hän toistaa rohkaisun. Toki hän on itsekin
hengenvaarassa.
Rohkaisu ei jää pelkäksi puheeksi, vaan hän myös toimii lupauksen mukaan. Syöminen on
aika tärkeää, jos näyttää siltä, että joudutaan uimaan. Kaiken keskellä hän kiittää Jumalaa
ja alkaa syödä. Muutkin tulevat rohkaistuksi. Lopulta porukka pelastuu Jumalan lupauksen
mukaan. Melkoinen seikkailu!
Pistää miettimään. Luotanko ihan oikeasti Jumalan lupauksiin? Elänkö niiden mukaan?
Rohkaisenko niillä muita?
Ketä voisin tänään rohkaista Jumalan lupauksilla?

Mervi

5. Moos. 14

Jos olet liikkunut kristillisissä piireissä yhtään kauemmin, olet todennäköisesti kuullut
myös opetuksia kymmenyksistä. Niin minäkin. En kuitenkaan muista kuulleeni opetusta,
jossa olisi lainattu tätä Raamatun kohtaa. ”teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne
kymmenykset… Herran, Jumalanne edessä…” tai ” ostakaa, sillä rahalla, mitä mielenne
tekee… syökää ja iloitkaa perheinenne Herran, Jumalanne edessä…”
Siis ennen muuta Herra haluaa meidän olevan Hänen lähellä, ei hän meidän rahoja tarvii.
Kymmenyksiin meitä ei käsketä (2.Kr. 9:7,8), mutta muista huolehtimiseen kyllä.

Apt. 26

Oletko miettinyt, miltä tilanne näyttää, kun Paavali on tuotu kuningas Agrippan ja muiden
kuulustelijoiden ja syyttäjien eteen? Kuninkaallinen väki ja muu kerma kaikessa
loistossaan juhlasalissa ja vastakohtana perimätiedon mukaan pieni vähän kalju Paavali,
joka oli jo ehtinyt virua vankilassa. Miten lie olisin tai olisit itse tuossa tilanteessa
toiminut?
Paavali kohottaa kätensä ja pitää rohkean puheensa nöyristelemättä, kenkiään
katselematta. Hän on edelleen selvillä tehtävästään julistaa evankeliumia. Hän haastaa
kuulijansa kuningasta myöten. ”Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää
kuolleet?”, ”Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot.” ja ”Suokoon
Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua kuulette, tulisi sellaisia
kuin minä olen”
Mistä Paavalilla oli tuo varmuus ja rohkeus? Voiko myös minä saada sen?
Mieleen tulee kaksi asiaa. 2. Tim.1:12 ” En häpeä, sillä tiedän, keneen uskon…” Siis
tärkeintä on tuntea Jeesus 🙂
Toisaalta meille luvataan, että meidän ei tarvitse huolehtia, mitä vastaamme tuomitsijoille.
(Lk. 21:13-15) Meille annetaan näin mahdollisuus todistaa. Valitettavasti tässä ei luvata
meille mieluisaa tulosta.
Tätä usein mietin niiden ystävien kohdalla, joiden todistusta uudelleen ja uudelleen
kysellään Suomen valtion toimesta. Ollaan rukouksin heidän rinnallaan.

Mervi

5. Moos. 13 Apt. 25

Viidennen Mooseksen kirjan kolmastoista luku kehottaa israelilaisia surmaamaan keskuudestaan epäjumalien palvojat, olivat he kuinka rakkaita tai läheisiä tahansa. Tämä eroaa hivenen meidän kulttuurillemme tyypillisestä ”ei ole absoluuttista totuutta”-ajattelusta. Uuden testamentin puolelle jatkaessa huomaamme, ettei Jumala enää halua meidän surmaavan ns. vääräuskoisia, mutta mieleeni nousee silti, voisiko tämä Vanhan testamentin kohta kertoa edelleen jotain Jumalan luonteesta. Paasasin eräs ilta miehelleni nukkumaan mennessä, että pitkällisen harkinnan jälkeen en voi paitsi kristittynä niin myöskään ajattelevana ihmisenä uskoa siihen, ettei olisi olemassa absoluuttisia totuuksia, en voi täyttää tämän yhteiskunnan mittapuuta aikuisesta ajattelusta. Sillä mitä saa aikaan se, jos ei ole perimmäistä totuutta? Merkityksettömyyttä, juurettomuutta, epävarmuutta, yksinäisyyttä… Ehkä nykyään ei haluta, että on totuuksia, koska halutaan olla totuuksista vapaita, mutta Jumala tietää paremmin: me tarvitsemme syyn. Näin ollen Jumala osoittaa meille rakkautensa siinä, ettei Hän halua meidän eksyvän Hänen luotaan väärille teille, väärien jumalien luokse.

Apostolien tekojen luku on melko teoriapainotteista luettavaa, kun Paavalia siirrellään edelleen virkamieheltä toiselle. Siirtelyssä suureksi eduksi näyttää olleen se, että Paavali oli juridisesti valveutunut ja osasi mm. vedota oikeassa kohden keisariin. Minusta on hienoa nähdä myös nykypäivänä kristittyjä, jotka osaavat käyttää yhteiskunnallisia rakenteita evankeliumin hyväksi. Keskinäiset riita-asiat tulisi toki sopia ennemmin seurakuntien kesken, mutta ulkomaailmaan suuntauduttaessa Jumalan valtakunnan työ voi saada huomattavasti lisää vakuuttavuutta kristittyjen yhteiskunnallisesta osaamisesta ja valveutuneisuudesta. 

Esteri