Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 18 2. Piet. 3

Tällä viikolla on jännittävää seurata, miten Jumalan pelastushistoria kiertyy vähitellen yhä enemmän auki Israelin kansan vaiheissa.

Ennen kymmenen käskyn lain antamista Jumala oli ilmaissut itsensä Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille ja Joosefille. Myös Mooses oli saanut kohdata Jumalan erämaassa. Muuttuneena miehenä hän jakoi lakia ja järjestystä kansalleen. Työ kuitenkin kävi hänelle ylivoimaisen raskaaksi hoidettavaksi yksin. Tuohon kohtaan sattui Mooseksen apen, Jetron, vierailu. Jetro oli itse pappi ja antoi kokeneena johtajana Moosekselle neuvon jakaa vastuu ympärillään oleville tehtävään soveltuville henkilöille ja opettaa kansalle hyvän elämän ohjeet ja moraali.

Mooses noudatti Jetron ohjeita ja jakoi vastuuta valtuuttavan johtajuuden periaattein. Vaeltavasta sekalaisesta heimosta alkoi muodostua vähitellen järjestäytynyt kansa.

Jetron neuvo oli siihen hetkeen paras mahdollinen. Myöhemmin Jumala lupasi, että hän kirjoittaa lakinsa kansansa sydämeen (Jer. 31:3). Silloin ei tarvitse enää jakaa oikeutta maallisissa oikeusistuimissa. Tuo aika odottaa vielä täydellisyydessään toteutumista.

Vastuu ja valtuutus saavat ihmisen kokemaan itsensä tarpeelliseksi ja tehtävän onnistuessa kasvattavat pätevyyden tunnetta. Missä kohtaa sinä ja minä voisimme valtuuttaa ympärillämme olevia ihmisiä ottamaan vastuuta itsestään ja yhteisistä asioista? Vastuun jakaminen synnyttää monenlaista sotkua ja selvittelyjäkin, mutta myös palkitsee. Ja keventää taakkaamme toisessa kohtaa.

Heli

2. Moos. 17 2. Piet. 2

Tämän päivän teksteistä tulee mieleen vanha kristillinen laulu, josta jäi mieleeni kohta “en palaa, en…”
Siinä laulun tekijä ilmaisee että kun kääntyy kristityksi, niin halua palata entiseen ei ole.

Tämän päivän tekstistä tuli mieleen että ihminen palaa vanhoille teilleen huomaamattaan, joskus tarkoituksella tai joskus siitä syystä että haluaa luovuttaa.
Uskon oppimani perusteella että Jumala ei halua olla kenestäkään meistä kaukana.

Jos ja kun horjahdamme pois siltä tieltä, jonka Jumala on meille tarkoittanut, niin mitä nopeammin palaamme, sen parempi meille. Kyllä Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki meitä siinä auttavat. Mitä kauemmin olemme omilla teillämme, sen vaikeammaksi ihmiselle paluu tulee. Mutta silloinkin on hyvä muistaa että Jumala edelleen on, Hän välittää sinusta ja haluaa pitää sinusta huolen. Siinä toivossa on hyvä elää.

–Tomppa

2. Moos. 16 2. Piet. 1

Tämän päivän teksteistä erityisesti nousi pohdittavaksi asiat, jotka auttavat tässä maallisessa vaelluksessa. Pietari muistuttaa näiden liittyvän toisiinsa, siksi on tärkeää että huomio kaikki nämä kohdat ja niiden yhteyden myös omassa elämässä.

Usko > Lujuus > Oikea tieto > Itsehillintä > Kestävyys > Jumalanpelko > Keskinäinen kiintymys > Rakkaus.

Tulkitsen sen näin että uskossaan tulisi olla luja ja tämän lujuuden perustana tulisi olla oikea tieto. Siksi on tärkeää että luemme raamattua.

Usko ja tieto auttavat itsehillinnän kehittymisessä mikä on tärkeä asia kestävyyteen liittyen.

Kun meillä on itsehillintää ja kunnioitus Jumalaa kohtaan (jumalanpelko) niin se auttaa kestämään kaiken sen mitä elämä tuo vastaan.

Jumalan kunnioittaminen (joka perustuu oikeaan tietoon ja uskoon) on vahva pohja keskinäiselle kiintymykselle. Sille että näemme toiset ihmiset Jumalan luomuksina, sisarina ja veljinä Kristuksessa. Tämä auttaa meitä rakastamaan toisia ihmisiä paljon syvemmin kuin luontaisesti tekisimme.

–Tomppa