Tällä viikolla on jännittävää seurata, miten Jumalan pelastushistoria kiertyy vähitellen yhä enemmän auki Israelin kansan vaiheissa.
Ennen kymmenen käskyn lain antamista Jumala oli ilmaissut itsensä Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille ja Joosefille. Myös Mooses oli saanut kohdata Jumalan erämaassa. Muuttuneena miehenä hän jakoi lakia ja järjestystä kansalleen. Työ kuitenkin kävi hänelle ylivoimaisen raskaaksi hoidettavaksi yksin. Tuohon kohtaan sattui Mooseksen apen, Jetron, vierailu. Jetro oli itse pappi ja antoi kokeneena johtajana Moosekselle neuvon jakaa vastuu ympärillään oleville tehtävään soveltuville henkilöille ja opettaa kansalle hyvän elämän ohjeet ja moraali.
Mooses noudatti Jetron ohjeita ja jakoi vastuuta valtuuttavan johtajuuden periaattein. Vaeltavasta sekalaisesta heimosta alkoi muodostua vähitellen järjestäytynyt kansa.
Jetron neuvo oli siihen hetkeen paras mahdollinen. Myöhemmin Jumala lupasi, että hän kirjoittaa lakinsa kansansa sydämeen (Jer. 31:3). Silloin ei tarvitse enää jakaa oikeutta maallisissa oikeusistuimissa. Tuo aika odottaa vielä täydellisyydessään toteutumista.
Vastuu ja valtuutus saavat ihmisen kokemaan itsensä tarpeelliseksi ja tehtävän onnistuessa kasvattavat pätevyyden tunnetta. Missä kohtaa sinä ja minä voisimme valtuuttaa ympärillämme olevia ihmisiä ottamaan vastuuta itsestään ja yhteisistä asioista? Vastuun jakaminen synnyttää monenlaista sotkua ja selvittelyjäkin, mutta myös palkitsee. Ja keventää taakkaamme toisessa kohtaa.
Heli