Kategoria: Luemme Raamattua

4. Moos. 31

Joh. 18

Tänään mietin Pietaria ja hänen murtumistaan paineen alla (jakeet 17, 25 ja 26-27). Näissä tilanteissa Pietari joutui kovien ulkoisten paineiden alle ja on hyvin ymmärrettävää, että hän murtui. Voi vain kuvitella, miltä hänestä tuntui, kun hän tajusi kieltäneensä ja pettäneensä Herransa ja Mestarinsa.

Vastaavanlaiset tilanteet ovat valitettavasti olleet ja ovat edelleen todellisuutta niillä kristityillä, jotka ovat vainon kohteena. He joutuvat valtavan henkisen ja fyysisen paineen alle, joissa heiltä kysytään, tunnustavatko vai kieltävätkö he Herransa ja Vapahtajansa.

Meillä ei ainakaan toistaiseksi ole vielä äärimmäistä ulkoista painetta uskon ja sen tunnustamisen suhteen. Sama kysymys on kuitenkin läsnä koko ajan peitetymmin: seuraanko Herraani ja toiminko hänen tahtonsa mukaisesti? Joskus vuosia sitten olin tilanteessa, jossa tajusin, että olin selkeästi toiminut Jumalan tahtoa vastaan ja siten olin pettänyt Herrani ja Vapahtajani. Olin todella pettynyt itseeni. Menimme muistaakseni pääsiäissunnuntaina johonkin pieneen seurakunnan tilaisuuteen. Tilaisuuden puhuja puhui Jeesuksen ylösnousemuksesta ja siteerasi Markuksen evankeliumia (16:7): ”Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille –.” Samalla kun hän tämän sanoi, hän katsoi minua silmiin ja lisäsi: ”–ja myös Pekalle.” Ilmeisesti Pyhä Henki hänelle jotenkin muistutti, että Pekka on Pietarin kaima ja sitä kautta hän kohdisti sanat myös minulle. Se  oli ihmeellinen ja vapauttava hetki ja opetti minulle sen, miten vahvasti Jumala kaipaa hänen tahtoaan rikkoneita lapsiansa takaisin luokseen.

Pekka

4. Moos. 30

Joh. 17

Enpä ole aikaisemmin miettinyt sitä, mitkä ovat Raamatun luetuimmat luvut ja/tai jakeet. Yritin asiaa hieman selvittääkin, mutta mitään tutkimuksellista tietoa siitä ei näyttänyt löytyvän. Aika hankalaa sen selvittäminen taitaisi ollakin. Arvauksia voisi tietenkin yrittää tehdä.

Voisi olettaa, että Johanneksen evankeliumin 17. luku ja Jeesuksen jäähyväisrukous voisivat olla aika korkealla suosituimpien raamatunpaikkojen joukossa. Jostain syystä kuitenkin mieleeni hiipii epäilys, ettei näin välttämättä ole. Aika vähän olen kuullut siitä opetusta ja aika vähän siihen mielestäni viitataan. Voin toki olla täysin väärässäkin, kun mietin asiaa vain omasta näkökulmastani. Täytyy tunnustaa, että itse luen luvun pääsääntöisesti vain kerran vuodessa lukusuunnitelman mukaan. 

Nyt kun yritin lukea Jeesuksen jäähyväisrukousta ajatuksella, tuli sellainen olo, että tätä voisi käyttää omassa rukouselämässä apuna. Tästä löytyvät ne asiat, joita Jeesus rukoili omiensa puolesta. Ne ovat varmasti sellaisia asioita, joita voimme edelleen rukoilla.

Pekka

4. Moos. 29

Joh. 16

Jeesus jatkaa edellisen luvun opetustaan maailman vihasta häntä ja hänen opetuslapsiaan kohtaan. Hän palaa myös laajemmin edellisen luvun lopussa mainitsemaansa Puolustajaan, Totuuden Henkeen. Jeesus myös kertoo murheesta, jotka hänen opetuslapsensa tulisivat pian kohtaamaan, mutta myös siitä, miten heidän murheensa muuttuisi iloksi. Jälleen Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan rukoilemaan ja turvautumaan häneen, joka on voittanut maailman ja joka lupaa heille rauhan maailman kaikkien ahdistusten keskelle.

Opetuslapsilla oli vaikeuksia ymmärtää, mistä Jeesus puhui. Kuitenkin luvun lopussa he toteavat, että ”Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.” (jae 30) Tämä oli varmaankin tärkein ja keskeisin asia, joka heidän piti tässä kohtaa ymmärtää, koska Jeesus palaa tähän jäähyväisrukouksessaan (Joh. 17:6-8). Eivät he kuitenkaan ilmeisesti oikeasti ymmärtäneet kaikkea sitä, mistä Jeesus vaikkapa tässäkin luvussa puhui, mikä tulee ilmi myöhemmin, kun tapahtumat etenevät.

Ymmärrämmekö me, mitä Jeesus on puhunut ja opettanut? Ainakin oma kokemukseni on, että välillä ymmärrän ja välillä en. Sen vuoksi on hyvä seurakunnassa ja uskovien ystävien kanssa keskustella Raamatusta ja niistä asioista, jotka mietityttävät. Tätä voisimme tehdä ehkä enemmänkin.

Pekka