Kategoria: Luemme Raamattua

4. Moos. 28

Joh. 15

Tämä ei ole ainoa kohta Raamatussa, jossa Jeesus puhuu puun hedelmistä. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 12. luvun jakeessa 33 Jeesus toteaa: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan.” Tuo viimeinen lause on ymmärtääkseni hyvin yleisesti käytössä ihan arkikielessäkin, ja sillä viitataan siihen, millaiselta jonkin ihmisen elämä näyttää ulkopuolisin silmin.

Viinipuuvertauksen avulla Jeesus kannustaa opetuslapsiaan elämään hänen yhteydessään, olemaan täysin riippuvaisia hänestä ja tuottamaa hedelmää, joka pysyy. Itse tunnistan päivän tekstistä kolme hedelmää: rukous ja rukousvastaukset sekä rakkaus ja ilo. Kahta viimeistä voisi pitää inhimillisinäkin hedelminä. Uskoisin niin, että tässä näillä hedelmillä tarkoitetaan kuitenkin asioita, joilla on iankaikkista merkitystä. 

Jeesus antaa todella suuret lupaukset rukoukseen liittyen (jakeet 7 ja 16). Voisi ehkä oman rukouselämän kannalta olla hyvä ainakin silloin tällöin tutkistella itseään, miten hyvin pysyy Jeesuksessa ja hänen sanassaan (jae 7) sekä onko lähtenyt liikkeelle ja tuottaako hedelmää (jae 16). Nämä voivat varmasti tuntua helposti vaatimuksilta. Kannattaa ensimmäisenä muistaa, että Jumala on pelastanut meidät armosta (Ef. 2:8-9). Toiseksi meidän ei kannattane liikaa kiinnittää huomiota oman elämämme hedelmiin, koska silloin helposti masennumme ja alamme vertaamaan itseämme toisiin. Tärkeintä on katsoa Jeesukseen ja olla häntä lähellä, sillä ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa” (Fil. 2:13).

Pekka

4. Moos. 27

Tässä on Raamatun paikka, jota on syytä pysähtyä hieman hehkuttamaan: äärimmäisen patriarkaalisen ajan ja maailmankulttuurin keskellä tyttärille turvataan perintöoikeus! Tässä kohdassa näemme myös hienon mallin siitä, kuinka epäselvä tilanne vietiin Herran ratkaistavaksi.

Tämä haaste tulisi yhä suuremmaksi, sillä Mooseksen aika oli käymässä vähiin. Miten toimittaisiin, kun häneltä ei enää voitaisi kysyä neuvoa? Jumala ohjaa heidät valtuuttamaan Joosuan ja pappi Eleasarin kansan johtajiksi.

On joitain kysymyksiä, joissa tänä päivänä toivoisin, että voisin pyytää Jumalaa antamaan yksiselitteisen vastauksen. Onneksi voimme kuitenkin yhdessä rukoillen, Pyhän Hengen voimassa ja Raamatun äärellä etsiä vastauksia. 

Joh. 14

Samoin kuin vanhassa testamentissa Israelin kansaa aletaan valmistella Mooseksen poismenoon, Jeesus valmistelee opetuslapsia. Sanoessaan, että menee valmistamaan meille sijaa, Jeesus ilmeisesti viittaa aikansa kihlajaiskulttuuriin, jossa sulhanen lähti kihlajaisten jälkeen isänsä taloon valmistamaan huonetta, jossa voisi sitten morsiamensa kanssa asua häiden jälkeen. Saattoi kulua pitkäkin aika, ennen kuin sulhanen palaisi hakemaan morsiantaan.

Tässä ajassa puhumme paljon siitä, kuinka moni asia on epävarmaa ja moni kokee turvattomuutta. Jeesus lupaa, ettemme jää orvoiksi ja avuttomiksi, emme edes tässä ajassa. Hän on lähettänyt meille puolustajan, Pyhän Hengen. Hän jättää meille rauhan, oman rauhansa, joka on aivan toista, kuin se rauha, jota maailma meille voi tarjota. Tässäkin ajassa meillä on syy toivoon, syy olla rohkeita.

Tule Pyhä Henki, tule elämäämme, keskellemme. Anna meille viisautta ja rohkeutta, kuljeta meitä tänään.

Ada

4. Moos. 26

Katkerasti kapinoinut sukupolvi on kuollut ja Mooses toimittaa uuden väenlaskun. Tämä sukupolvi ei muistanut Egyptiä eikä ollut kenties kokenut Punaisen meren ylitystä. Jumala aloitti heidän kanssaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Raamatullisessa Israelin kansan historiassa nähdään, kuinka jokainen sukupolvi on oma käännekohtansa, joka joko kieltää tai ottaa vastaan Herran lupaukset ja tahdon. On hurjaa ajatella, että Jumala tekee aina uudelleen työtä uuden sukupolven parissa. Tämän äärellä iloitsen siitä hengellisestä heräämisestä, mitä saamme ajassamme nähdä!

Joh. 13

Jostain syystä lapseni pitävät tästä paikasta, jossa Jeesus pesee opetuslasten jalat. Ehkä se on tilanne, joka heidänkin on helppo kuvitella.

Olen pohtinut paljon sitä, miten Jeesus kutsuu nöyryyteen ja rakkauteen, jonka on tarkoituskin saattaa ihmiset hämilleen. Ajattelen, että inhimillisesti katsoen tämän toteuttaminen on hyvin haastavaa, ja luulen, että moni siinä myös kuluttaa itsensä loppuun. Mietin, miten voisimme ottaa tämän kutsun vastaan terveellä tavalla.

Jumala voi käyttää monia ihmisiä samaan aikaan, jolloin kenenkään ei yksin tarvitse ajatella olevansa vastuussa kaikesta ja kaikista, vaan voi keskittyä niihin ihmisiin ja tilanteisiin, joiden äärelle Jumala kulloinkin vie. Ajattelen myös, että nöyrtymisessä ei ole kysymys siitä, että antaisimme ihmisten kohdella meitä miten sattuu, vaan, että kun ihmisellä on rauha ja arvon tunto Jumalassa, ei ole tarvetta todistella mitään. Antautuessaan toisille ihmisille ei antaudukaan heille vaan Jumalalle. Enkä usko, että luovuttaminen ja antautuminen olisi arvo sinänsä, vaan, että on tilanteita, jolloin Jumala kutsuu meitä päästämään irti, jotta hänen suunnitelmansa voi edetä. Silloin kun hän kutsuu meitä päästämään irti, rakastamaan yli rajojen, hän on valmistanut meille myös avun, levon ja voiman.

Jeesus lepäsi, hän otti omaa aikaa, hermostui ja puolusti rajojaan – mutta samalla hän rakasti ja oli valmis täyttämään Jumalan tahdon.

Rakas Jeesus, vie minua askel kerrallaan, pidä kädestäni kiinni. Opeta meitä rakastamaan, palvelemaan toisia, nöyrtymään terveellä, sinun mielesi mukaisella tavalla.   

Ada