Kategoria: Luemme Raamattua

4. Moos. 25

Summaan varmaankin monien ajatuksia, kun sanon, että tämän päivän Vanhan testamentin luku on järkyttävä. Israelilaisten keskuudessa tapahtuu se, mitä ei kerta kaikkiaan saanut tapahtua ja sillä on musertavat seuraukset. 

Tämä ja kuvaukset Jerusalemin piirityksestä ennen pakkosiirtolaisuutta saavat minut kysymään, miksi tämän täytyi mennä näin. Eikö tätä olisi mitenkään voitu välttää? Joskus painin tämän kysymyksen kanssa pitkäänkin.

On armeliasta meille, että näemme ison kuvan, mitä on tapahtunut satojen vuosien aikana ja mikä on ollut Jumalan suunnitelma. Tässä kuvatut lankeemukset olivat niitä tismalleen samoja, jotka ajoivat Israelin lopulta pakkosiirtolaisuuteen. Vaikka Jumala käytti kaikkia mahdollisia keinoja, kansaa ei herättänyt mikään ennen pakkosiirtolaisuutta. Uudelleen ja uudelleen kysyn elämän ja Raamatun äärellä, olisiko sittenkin ollut jokin parempi keino. Se on varmaan yksi ihmisen sinnikkäimmistä kamppailuista, luotanko omaan viisauteeni vai Jumalan. 

Pelkästään näiden kohtien pohjalta olisikin aika mahdotonta luottaa Jumalan hyvyyteen ja täydelliseen oikeudenmukaisuuteen. Meidän linssimme kuitenkin Raamattuun ja elämään on Jeesuksessa ja hänen työssään, hänessä johon Koko Raamattu ensimmäisestä sanasta viimeiseen viittaa. 

Joh. 12

Johanneksen evankeliumissa meillä on kaksi päällisin puolin ristiriitaista tietoa: meille kerrotaan Jesajan sanoneen “ Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä”, ja samalla Jeesus huutaa “Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Taas kysyn, miksi tämän täytyi mennä näin? Miksi joidenkin silmät ovat sokaistut?

Yhden vastauksen tähän antaa Paavali Roomalaiskirjeessä (11:11-12): “Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!”

Jeesus myös sanoo: “Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.” Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivat. Minulla on usein oma näkemykseni siitä, miltä sen pitäisi kussakin hetkessä näyttää. Se näkemys perustuu kuitenkin kuin yhteen pysäytyskuvaan pitkässä elokuvassa. Raamatun äärellä harjoittelen zoomaamista isoon kuvaan, oman ymmärrykseni rajalle, uudelleen ja uudelleen.

Kiitos Jeesus sanoistasi, joissa on elämä. Sinä luotit Isän tahtoon ja suunnitelmaan kaikessa, auta meitäkin luottamaan. Sinä tulit näyttämään meille elämälläsi Jumalan armon ja totuuden. Kiitos, että tulit, tulit pelastamaan meidät. 

Ada

4. Moos. 24

Joh. 11

Bileam siunaa Israelilaisia kolmannen kerran hyvin painavin sanoin: hän vertaa Israelia kolmannen kerran leijonaan ja ennustaa heidän voittonsa ympäröivistä kansoista. Hän myös lausuu ennustuksen, joka tulee viittaamaan messiaaseen: “Tähti nousee Jaakobin keskeltä”.

Uuden testamentin puolella Jeesus herättää Lasaruksen ja laittaa samalla liikkeelle tapahtumaketjun, joka johtaa hänen kuolemaansa. Olen miettinyt joskus, miksi muut evankelistat eivät kertoneet tästä ihmeestä, mutta luulisin, että he ovat halunneet suojella asianosaisia, jotka yhä elivät. Viimeisenä kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa on muissakin tilanteissa esimerkiksi nimetty henkilöitä, jotka on aikaisemmissa evankeliumeissa jätetty nimettömiksi.

Tänään mietin, miltä Jeesuksesta tuntui odottaa kaksi päivää, ennen kuin saattoi mennä auttamaan Lasarusta. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa usein, ettei tee niin kuin itse tahtoo, vaan niin kuin Isä tahtoo. Vaikka Jeesus ilmeisesti tiesi tapahtuman merkityksen ison kuvan kannalta ja myös ilon, joka kohtasi Martta ja Mariaa, kun he saisivat veljensä takaisin, Jeesus oli syvästi liikuttunut, jopa järkyttynyt matkatessaan Lasaruksen haudalle. 

Minut pysäytti tänään Raamatun lyhyin jae: Jeesus itki. Muslimiystäväni kertoi, että heidän käsityksensä mukaan Jumala ei itke. Minua Jeesuksen kyyneleet lohduttavat. Hän ei katsele etäältä kärsimystä tai kuittaa kipua toteamalla, että tämähän on lopulta väliaikaista. Hän on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli. Samalla hän ilomme ja rauhanme jo tässä hetkessä, ylösnousemus ja elämä, tie iänkaikkiseen iloon ja kirkkauteen.

Kiitos Jeesus kyyneleistäsi. Kiitos toivostasi, voimastasi ja voitostasi.

Ada

4. Moos. 23

Joh. 10

Jokin aika sitten katsoin The Chosen – sarjasta jaksoa, jossa Jeesuksen keskustelu fariseusten kanssa uhkasi äityä käsirysyksi. Opetuslapset olivat peloissaan ja joukko pääsi pakenemaan tilanteesta kuin ihmeen kaupalla. Ajattelin mielessäni, että onpa tehty tv:tä varten dramaattinen versio tästä tilanteesta. 

Kuinka ollakaan, kun avasin tämän päivän tekstin, ymmärsin kyseisen kohtauksen kuvaavan tätä tilannetta juuri niistä yksityiskohdista, jotka olin ennen ohittanut. Fariseukset piirittivät Jeesuksen Salomon pylväikössä ja alkoivat kerätä kiviä hänen kivittämistään varten. Jostain syystä olen aina ajatellut tämän ja muutkin Jeesuksen käymät väittelyt tiukka sanaisiksi, mutta asiallisiksi. En kuitenkaan usko, että kukaan voi kerätä kiviä asiallisessa ja rauhallisessa mielentilassa, vaan käsirysy on tosiaankin ollut lähellä. Raamatun luku ja tutkiminen toisten kanssa auttaa näkemään asioita, jotka muuten menisivät ohi.

Tämän päivän teksteissä Jumalan ihmeellinen rakkaus näkyy erityisen selkeästi. Vaikka Israelilaiset ovat kaikin tavoin töppäilleet ja ajaneet itsensä ahtaalle, Jumala siunaa ylitsevuotavasti heitä Bileamin suulla ja saa vapisemaan ne, jotka heitä uhkaavat. Jumala on määrännyt heidät omikseen, erotetuiksi muista. Jeesus puolestaan sanoo peräti kolmesti itseään paimeneksi, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta. Jeesus ei puhunut vain lämpimikseen, vaan hän opetti, kohtasi ja auttoi toistuvan väkivallan uhan alla, aina ristille saakka. Jumalan sitoutuminen omiinsa saa kaiken muun kalpenemaan.

Rakas Jeesus, ihmettelen aina uudelleen rakkauttasi ja uskollisuuttasi. Avaa meidät ottamaan se vastaan, kuulemaan äänesi, kun kutsut meitä nimeltä.

Ada