3. Moos. 20, Apt. 8

3. Moos. 20

Apt. 8

“Ensin pääsiäinen, sitten helluntai”. 

Pyhän Hengen vaikutus on sellaista jota luulisin jokaisen ihmisen tässä maailmassa haluavan (sen jälkeen kun syntyy ymmärrys mitä se on). Mutta kristinuskossa matka helluntaihin kulkee aina pääsiäisen, ristin kautta. 

Kuten tämän päivän vanhan testamentin tekstistä voidaan lukea, niin läpi historian Pyhän Hengen vaikutukselle on ollut tarjolla “helpompia” vaihtoehtoja. Ja kuten päivän uuden testamentin luvusta voimme lukea, aito ja oikea Pyhän Hengen vaikutus on sellaista mitä ei voi korvata. 

Kuitenkaan oma syntisyys ja syyllisyys, oli asia mikä tahansa, ei päästä helpolla. Siksi  “helpompien” vaihtoehtojen houkutus on suuri, vaikka tiedostaisimme niiden huonot puolet. Mutta yksin ja omin voimin matkaa iänkaikkiseen elämään, Jumalan läsnäoloon, ei tarvi tehdä.

Raamatusta ja muista kristillisistä julkaisuista voimme lukea Pyhän Hengen vaikutuksesta monenlaisia, inspiroivia ja rohkaisevia tarinoita. Minusta kuitenkin suurin, ihmeellisin ja merkityksellisin Pyhän Hengen vaikutus on se että syntinen ihminen löytää Jeesuksen, syntien anteeksiannon ja tien iänkaikkiseen elämään. Kiitos Isä, Poika ja Pyhä Henki!

Tomppa

3. Moos. 19, Apt. 7

3. Moos. 19

”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.”

Mitä pyhyys on? IRT (Iso Raamatun tietosanakirja) sanoo tähän jakeeseen viitaten: ”Pyhittävänä voimana Jumalan pyhyys puhdistaa kansan sen saastaisuudesta ja synnistä ja liittoyhteydessä asettaa kansan pyhittävän vaikutuksen alaiseksi.” Suorana käännöksenä katsoin, että pyhä on jotain erotettua / erilleen otettua. Esim. erotettu saastaisesta, eli puhdistettu. Kansan oli erotettu Jumalalle eli valittu.

Kehotusta olla pyhät seuraa kehotus noudattaa Jumalan käskyjä ja paljon tarkennuksia, joista näkyy kuinka oikeudenmukainen Jumala on. Osa käskyistä on linjassa meidän oikeustajumme kanssa, osa tuntuu erikoiselta. Miksi esimerkiksi on kielletty sekoitekankaasta kudotun vaatteen käyttäminen? Myös kehotusten järjestys hämmentää. Miksi niitä ei ole järjestetty teemoittain? Vai onko sittenkin?

Kokonaisuutena kehotukset ovat edelleen ajankohtaisia. Jeesus itse opetti oikeudenmukaisuudesta ja nosti rimaa jopa tätä korkeammalle. Jumala haluaa, että sydämemme on oikeudenmukainen, että olemme Hänen kaltaisiaan. Sitä kannattaa tavoitella! Väistämätöntä kuitenkin on, että kun oikeamielisyyttä, pyhyyttä tai hyvyyttä yrittää täysillä, huomaa, että se on itselle mahdotonta. Onneksi meille on tarjolla armo. Samalla kun otamme sen vastaan, Jumala antaa voiman jatkaa tällä tiellä. Hän itse tekee työtään  meissä hiljakseen ja pyhittää meitä, jolloin saamme hänessä kasvaa oikeaan suuntaan.

Apt. 7

Stefanos oli täynnä Henkeä. Hän tiesi, mitä oli tapahtumassa, mutta hän ei pelännyt, vaan julisti rohkeasti. Välillä olen miettinyt, ärsyttikö hän oppineita tahallaan ja oliko toiminta ihan viisasta. Kuitenkin luotan siihen, että Jumala antaa viisauden jokaiseen hetkeen. Stefanos toimi saamansa johdatuksen mukaan. Viimeinen pisara kuulijoille oli, kun hän kertoi näkevänsä Herran. Se, kuinka Jumalan kirkkaus oli Stefanoksessa, toimi myös todistuksena. Hänen kuolemansa oli osa evankeliumin voittokulkua

Olen useinkin pohtinut kuolemaa ja viime aikoina ajatukset ovat usein kääntyneet kuoleman yli iankaikkiseen elämään. On hurja ajatus, että me jokainen elämme loputtomasti. Ajatus siitä, että elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen, on tuonut minulle rauhaa nykyhetkeen. Iankaikkisuuden perspektiivistä arvojärjestys onkin erinäköinen. Moni kiireellinen asia muuttuu merkityksettömäksi ja osa merkityksettömistä asioista tärkeiksi. Stefanos eli ja kuoli Jumalan iankaikkisten arvojen mukaisesti. Toivon, että me uskallamme tehdä samoin.

Siunausta ja johdatusta päivääsi!

Anna

3. Moos. 18, Apt. 6

3. Moos. 18

Koti on turvapaikka. Jakeissa 6-18 olevat säännöt, joita israelin kansalle oikein rautalangasta vääntäen annetaan, turvaavat perheyhteyttä. Jatkona on sääntöjä, jotka varjelevat seksuaalista puhtautta. Jumala haluaa kansansa erottuvan muista kansoista. On vaara, että he omaksuvat tapoja ympäröiviltä kansoilta.

Jumala kohtaa ihmisen kokonaisuutena. Ei ole ruumista ja mieltä erillään, vaan ihminen on yksi kokonaisuus, johon kaikki vaikuttaa. Kristinusko on itseasiassa kehomyönteinen uskonto. Rajoituksista huolimatta ruumista ei koskaan pidetä pahana, vaan ihmistä kehotetaan palvelemaan Jumalaa kokonaivaltaisesti ja elämän jokaisella osa-alueella. Meille on jopa luvattu ylösnousemusruumis (1. Kor 15), eli edes taivaassa emme ole pelkkiä henkiä!

Apt. 6

Minusta on hienoa, kuinka Raamattu ei keskity opillisiin asioihin, vaan kertoo käytännön elämästä ja haastavistakin tilanteista. Kulttuurien kohtaamisissa syntyy aina ”kolareita”. Kreikkalaiset kokivat, että heitä syrjitään. Ratkaisu tilanteeseen oli viisas. Nimettiin henkilöitä vastaamaan asiasta. Nimetyissä henkilöissä on nimien perusteella vieläpä hyvä kreikkalais-edustus. Ristiriidat eivät nousseet esteeksi evankeliumille, vaan niiden kohtaaminen jopa edisti uskon leviämistä.

Me monesti pelkäämme konflikteja. Jotta sopu säilyisi, moni on valmis vaikenemaan ja joustamaan. Paras ratkaisu kuitenkin on, jos tilanne tunnustetaan avoimesti ja ratkaistaan. Aina kuitenkaan ei löydy ratkaisua. Stefanos on malliesimerkki siitä, että oikein toimiminen, kuuliaisuus ja johdatus voivat johtaa vastoinkäymisiin ja jopa kuolemaan. Ei ole oikein, että joukolla ryhdytään vainoamaan syytöntä ihmistä. Helposti herää kysymys, missä on oikeudenmukaisuus? Vastaus tähän on ikuinen elämä. Oikeus ei toteutuisi, jos elämä loppuisi kuolemaan. Kristinuskossa keskeistä on käsitys ihmisestä iankaikkisuusolentona, kun taas maailma, valtiot ja valtakunnat kohtaavat lopun, eivätkä säily ikuisesti. Näin ollen ihminen on tärkeämpi ja ihmisen ikuinen kohtalo on tärkeämpää kuin se, mitä maan päällä tapahtuu. Stefanoksessa tuo ikuisuusnäkökulma tuli silminnähtävästi näkyviin, kun hänen kasvonsa loistivat (tai muuten muuttuivat enkelimäisiksi).

Meille, kuten Stefanokselle, on luvattu palkkio, kun pysymme kiinni Jeesuksessa. Silti elämä tuntuu välillä epäreilulta. Silloin on hyvä nostaa katse kohti tulevaa. 

Anna