Kategoria: Luemme Raamattua

Joos. 20

2 Kor. 8

Omasta antaminen toisille kuuluu mielestäni kristityn elämään. Alkuseurakunnan monet ihmiset elivät sellaisessa köyhyydessä, jota ei meidän yhteiskunnassa ole. Monessa maassa sitä vastoin on samanlaista äärimmäistä köyhyyttä. Mielestäni meidän rikkaiden lönsimaiden velvollisuus on antaa varoja köyhimmille, tehdä kehitysapu työtä, vaikka sitä on joissakin kohteissa käytettykin vääriin asioihin. Kehitysyhteistyöstä on kuitenkin paljon hyviä kokemuksia ja se on parantanut ja parantaa edelleen monien ihmisten elämää. Valitettavasti asenteet ovat koventuneet koko yhteiskunnassamme. Tuntuu pahalta ajatella kuinka Suomessakin on tilanne huonontunut, pienituloisilta on pienennetty tukia ja myös kehitysyhteistyön määrää on pienennetty, vaikka elintasomme on noussut. Me emme pääse näkemään sitä äärimmäistä kurjuutta, mitä monet meidät veljemme ja sisaremme joutuvat kohtaamaan ympäri maailmaa. Yhden kerran olen vieraillut Intiassa slummissa ja se oli pysäyttävää. En voinut kuvitellakaan kurjuutta, missä ihmiset elivät. Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu oli Intiassa myös silmiinpistävää. Kaiken sen kurjuuden keskellä tuntui toivottomalta. Mitä minä voin tehdä, kun tarpeita on niin paljon?

Paavali kuvailee kuinka ihmiset äärimmäisessä köyhyydessäänkin uskovat osoittivat runsasta anteliaisuutta. He pyytämällä pyysivät, että saisivat osallistua rakkauden työhön. He tekivät sen kaiken vielä ylitsevuotavalla iloa. Sellaisella ilolla, joka levisi ja näkyi. Paavali kehotti korintilaisia taitavasti ja suoraan: kun teillä on kaikkea runsain mitoin, niin teidänkin tulee antaa runsaasti muille. Antamisessa on vastavuoroisuutta, yhteistä jakamista ja saamista. Omasta antaminen on rakkauden osoitus muita kohtaan. Antamalla omastani olen valmis tinkimään omasta muiden hyväksi. Jouluna suurinta iloa tuo itselle muille antaminen, mutta voisi se ilo olla minulla muulloinkin kuin vain jouluna. Voisinko iloita antaessani, voisinko iloita, että saan elää yhteiskunnassa, jossa tuetaan heikompiosaisia ja tuetaan myös heikompiosaisia muualla. Olen saanut runsaasti kaikkea, miksi en antaisi sitä muille. Jeesus tee työtäsi minussa, että antaisin muille. Anna minulle halua antaa ilolla toisille.

Mika

Joos. 19

2 Kor. 7

Puhdistautuminen kaikesta ruumiin ja Hengen saastaisuudesta tapahtuu vain Kristuksen vanhurskaaseen työhön turvautumisella, tunnustamalle hänen vanhurskautensa pyhitämme elämämme hänelle. Ilman Kristusta emme ole pyhiä, mutta hänen vanhurskaudessaan olemme pyhiä. Tiitus lohdutti tulollaan Paavalia ja muita hänen kanssaan työskenteleviä. Miten tärkeää on kohdata ihmisiä. Toisella ihmisellä voi olla mieltä parantava vaikutus. Paavali kuvaili itseään masentuneeksi. Hänellä olikin elämässään tapahtunut sellaisia asioita, joita nykyisin kutsuttaisiin traumaattisiksi tapahtumiksi. Hänkin oli ihminen, joka koki asiat varmasti syvästi, vaikka Jumala lohdutti häntä ja antoi voimaa kestää vaikeuksissa, niin hänkin tarvitsi toista ihmistä. Miten tärkeää onkaan toinen ihminen, vielä sellainen, joka jakaa saman uskon ja toivon.

Toisen ihmisen läsnäolo, kuuntelu tuo lohtua. Terapia toimii, kun on joku ammattilainen kuuntelemassa, esittämässä kysymyksiä ja antamassa vastakaikua, tekemässä omaa itseä tietoiseksi, näkyväksi. Ihmisen kokee, että minua kuunnellaan minua ymmärretään, se lohduttaa. Omassa elämässä oli yksi tärkeä parantumisen ja myös lohdutuksen aika, kun sain viettää jonkun aikaa nuoruudessa paikassa, jossa oli joka päivä raamatun opetusta yhdessä muiden uskovien kanssa. Se ei ollut aina helppoa, sen takia se kasvattikin. Asuin soluasunnossa hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja huomasin kuinka asioista voi ajatella eri näkökulmasta. Tiiviisti toisten kanssa eläminen eläminen toi toisen ihmisen lähelle heikkouksineen ja vahvuuksineen. Tuosta ajasta jäi päällimmäisenä muistiin monet hienot jakamisen hetket, toisten kuuntelu ja kokemus, että myös minä tule kuulluksi.Itselle se aika oli merkittävää, parantavaa, kasvattavaa, siinä oppi myös tuntemaan omaa itseä ja oppi paljon erilaisista ihmisistä ja näkemyksistä. Elämä oli siellä myös hyvin yhteisöllistä, se oli itselle jonkinlainen retriitti, matka josta jäi paljon elämään. Tuosta ajasta jäi myös vahva kokemus kuinka tärkeää seurakunta yhteys on. Onneksi on edelleen seurakunta ja pienryhmiä, joissa voi kohdata toisia. Toisen kohtaamista kaipaa, kumpa kukaan ei jäisi pois seurakunnan yhteisistä kohtaamisista sen takia, että ei tule kohdatuksi ihmisenä. Antakoon Jumala meille toisiamme lohduttajiksi, uskon vahvistajiksi, vierelle kulkijoiksi tänäänkin.

Mika

Joos. 18

2 Kor. 6

Jumalan armo kuuluu kaikille, mutta se tulee ottaa vastaan ettei se jää turhaksi. Paavali pyrki palvelemaan Jumalaa sellaisella tavalla ettei kenelläkään olisi moittimisen aihetta. Hän halusi osoittaa kaikessa olevansa Jumalan palvelija. Hän ei puhu vain itsestään, vaan myös muista. Heidän elämänsä ei ollut kuitenkaan suosittua, siihen kuului muun muassa ruoskimisia, vankeutta, paastoamista ja valvomista. Heillä oli kuitenkin elämässään Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima. Heitä vainottiin monilla tavoilla, mutta he turvautuivat vanhurskauden miekkaan ja kilpeen. Apostoleilla oli erityinen tehtävä, heidän opetusten perustalle on rakennettu seurakunnan opetus. He joutuivat maksamaan kovan hinnan tehtävästään.

Mistä he saivat voiman kestää kaiken vainoamisen? Itselle jo pelkkä ajatus heidän kärsimyksestään tuo pelon, en kestäisi tuollaista. He kuitenkin kestivät ja myös heidän opetuksensa. Heidän aseensa vastustajia kohtaan oli vanhurskaus ja usko. Heidän mielensä oli puhdas, he elivät opetuksensa mukaisesti. He olivat ystävällisiä, eivät vastanneet loukkaukseen loukkauksella eikä väkivaltaan väkivallalla. He olivat kärsivällisiä, eivät antaneet periksi vainojen keskellä. Heillä oli totuus, josta pitivät kiinni. Heillä oli vilpitön rakkaus, joka todisti evankeliumin totuudesta. Heillä oli Pyhän Hengen voima, he kestivät kaiken Jumalan voimalla. Meillä on sama voima, sama totuus, sama rakkaus Kristuksessa, johon meidät on liitetty uudestisyntymässä. Tässä uskossa saamme elää, tähän uskoon saamme turvata tänäänkin. Herra antakoon meille jatkuvasti vahvistuvaa armoa ja luottamusta pysyä meille annetussa tehtävässä.

Mika