3. Moos. 17, Apt. 5

3. Moos. 17

Ehdottomia kieltoja. Epäjumalien palvelu oli ehdottoman kiellettyä, samoin veren syöminen. Lihasta oli laskettava veri oikein, jotta sitä sai syödä. Tämä vereen liittyvä rajoitus näkyy tänä päivänäkin. Moni kristitty tekee päätöksen olla syömättä veriruokia. Ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen mikä on oikein sanottakoon, että on hienoa, että ne, jotka kokevat näin, seuraavat omatuntoaan.

Apt. 5

Voimatekoja. Nämä tapahtuvat hämmentävät länsimaista ihmistä, joka lukee näistä (varsinkin jos lukee ensimmäistä kertaa). Eikö Jeesuksen pitänyt olla ”rakkauden lähettiläs”? Tässä kerrotaan pariskunnasta, joka kuolee välittömästi kristinuskon Jumalan toimesta, sekä kauhuissaan olevista seurakuntalaisista ja ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet liittyä kristittyjen seuraan. 

Koen, että haaste ei nouse Raamatusta, vaan sen tulkinnasta. Länsimaissa on levinnyt käsitys Jumalasta, joka rakastaa ihmistä yli kaiken. Raamatussa kuitenkin puhutaan oikeudenmukaisesta Jumalasta, joka rakastaa ihmistä, mutta jolle vanhurskaus/ oikeudenmukaisuus/ oikeuden toteutuminen on kuitenkin tärkeämpää. Hän uhrasi poikansa / itsensä, jotta rikoksemme häntä kohtaan saatiin sovitettua. Evankeliumin leviäminen oli alkuseurakunnan varassa. Oli tärkeää, että he yhteisönä elivät Jumalan yhteydessä. Petos on vakava asia. Ananias ja Safira eivät olleet tehneet mitään väärää myydessään ja pitäessään osan tuotosta itsellään. Ainoa rike oli valehteleminen asiasta. Monesti omassa elämässäkin syntiä tehdessä asia olisi korjattavissa, kun tunnustaisi ja pyytäisi anteeksi. Suuremmaksi rikkeeksi tuleekin salailu ja asian peittely. Herra anna meille rohkeutta olla aitoja!

Luvun pääpaino on onneksi kuoleman sijaan ihmeteoissa. Oli parantumisia, kristittyjen määrä kasvoi, Jumalan enkeli vapautti apostolit vankeudesta ja he julistivat rohkeasti ja iloitsivat kärsimyksistä. Näissäkin tapahtumissa näkyy Jumalan voima ja apostolien tinkimättömyys. Herra anna meillekin rohkeutta seurata sinua täysillä!

Anna

3. Moos. 16, Apt. 4

3. Moos. 16

Ilmaus ”syntipukki” lienee lähes kaikille tuttu. Syntipukiksi sanotaan henkilöä, jonka syyksi muiden virheet on laitettu. Se ilmaus nousee tästä Raamatun paikasta. Pahat teot laitettiin toisen pukin nimiin ja se karkotettiin pois. Konkreettinen kuva siitä, miten syntien sovitus vaatii verta ja sen jälkeen synnit ajetaan pois, ulos kaupungista. Tässä määrätään myös Suuren sovituspäivän, Jom Kippurin vietosta. Meille merkittävä sovitus tapahtui pääsiäisenä. Tämä on kuitenkin esikuva Jeesuksen sovitustyöstä.

Apt. 4

Minusta on ihanaa lukea näistä tapahtumista. Tässä on ikäänkuin useampi taso, joilla asioita tapahtuu. On yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna yhteiskuntarauhan häiritsijöitä, joita kuulustellaan ja ohjataan vaikenemaan. On evankeliumin etenemisen näkökulmasta rohkeat todistajat, joiden sanoma etenee huikealla tahdilla niin, että uskovien määrä moninkertaistuu. Ja on Jumalan yhteyden näkökulma, jossa apostolit ovat uhkailuista huolimatta kuuliaisia Jumalalle, koska keskittyvät Herraan, Hänen tahtoonsa ja tulevaan kirkkauteen.

”Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Nämä ihmiset saivat kokea Jumalan voiman. Sivuhuomio: Yksi raamattukoulun opettajistani pohti, olikohan maan tärähtelyssä kristityille vähän liikaakin Jumalan voimaa. Jakeessa 23 rukoillessa Jumalasta käytettyä sanaa ”despota” (ei ihan suomennu, mutta tarkoittaa Herraa tai yksinvaltiasta) ei nimittäin käytetä enää tämän jälkeen.

Meidän Jumalamme on hyvä, pyhä ja voimallinen. Hän on paras kiinnekohta elämälle. Alkuseurakunnassa uskovat rakensivat koko elämänsä Jumalan varaan ja rakastivat lähimmäisiään. Heillä oli omakohtaista kokemusta siitä, mistä Jeesus oli luopunut heidän vuokseen. He olivat halukkaita luopumaan omastaan hänen hyväkseen. 

Anna

3. Moos. 15, Apt. 3

3. Moos. 15

Enpä tiedä mitä tästä ajattelisi. Aika tiukoilta määräyksiltä tuntuu nykyhetkestä katsottuna. Toisaalta asiaa voi katsoa monelta kantilta. Puhtausmääräykset aikana, jolloin ei ollut juoksevaa vettä ja sisävessoja ovat varmasti edistäneet hygieniaa, kun bakteerit eivät ole päässeet leviämään. Patjat eivät ole olleet makuuhuoneissa sängyissä, vaan asunnossa ”olohuoneessa” lattialla ja niillä ovat istuneet myös vierailijat. Näin on ollut hyväksyttävää, että patja on voinut olla pois toisten käytöstä. Myös peseytymiset ja vaatteiden pesut ovat tärkeitä, kuten tiedämme. Hengellisesti katsottuna epäpuhtaus on tarkoittanut, että ihminen ei ole voinut uhrata Jumalalle. Jumala on pyhä ja puhdas ja sillä on ollut merkitystä, että ihminen kunnioittaa Jumalaa puhdistautumalla, ennen kuin lähestyy Häntä. Tämä oli se asia, jonka Jeesus kumosi. Jeesuksen kautta puhtauskäsitys mullistui. Sen sijaan, että saastaisuus olisi tarttunut sairaasta Jeesukseen, puhtaus tarttuikin Jeesuksesta sairaaseen. Me olemme oppineet Jeesuksen uudistaman todellisuuden, siksi Vanhan Testamentin saastumiskäsite tuntuu niin vieraalta ja ankaralta.

Apt. 3

Pietari ja Johannes haluavat heti ihmeen tapahduttua kääntää huomion pois itsestään. He tiedostivat täysin, etteivät itse parantaneet, vaan se tapahtui Jeesuksen voimassa. Tämä on yksi terveen kristillisyyden merkki, kun emme nosta valokeilaan itseä tai toisia ihmisiä, vaan Jeesusta. Nämä tapahtumat kuvataan niin tarkasti, että voin melkein nähdä kuhinan ja hälinän kun asiaa on selvitetty. Tässä on elämän makua, jollaista kaipaan meidänkin keskuuteen.

Sama voima on tarjolla edelleen. Pietari opettaa siitä. Jakeissa 25-26 ”kaikki maan sukukunnat” viittaa meihinkin. Ei tarvitse olla juutalainen. Siunauksen saa ”kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne.” Jakeet 19-20 sisältää kehotuksen kääntyä ja tehdä parannuksen. Mitä se sitten käytännössä pitää sisällään, sitä joutuu / on joutunut kukin meistä miettimään itse.

Minä en ajattele, että kääntymisellä tarkoitettaisiin vain yhden kerran tapahtuvaa ratkaisua, jossa jätetään paheita täynnä oleva elämä. Sen sijaan omasta kokemuksesta ajattelen, että kyse on päivittäisistä valinnoista. Koska ihmisellä luonnostaan on taipumusta huonojen valintojen suuntaan, joudumme tietoisesti tekemään (helppojen ja huonojen sijaan) hyviä valintoja. Se kyky onneksi vahvistuu harjoituksen myötä. Ikävä kyllä olen huomannut, että kuormitus, sairastaminen, kriisit ja muut elämän haastekohdat laittavat rutiinit koetukselle. Se koskee myös hyvien valintojen rutiineja. Väsyneenä ja sairaana joudun taistelemaan paljon enemmän, ettei arki lähde luisumaan väärään suuntaan. Onneksi meillä on toisemme rinnalla kulkijoina ja armollinen Jumala, joka on luvannut virvoituksen.

Anna