Kategoria: Luemme Raamattua

3. Moos. 14

Puhdistusmenoista (oireen parantumisen jälkeen) annetaan lähes yhtä paljon ohjausta, kuin sairauden tunnistamisesta ja karanteenista. Oikein annettu syntiuhri sovittaa ihmisen Jumalan kanssa. Tärkeintä ei ole uhrin laatu, sillä köyhälle on vaihtoehtoinen uhri. Molemmissa tapauksissa Jumalalle on uhrattu kuitenkin jotain arvokasta. Uhratusta lihasta osan on voinut syödä, eli kyseessä on ollut myös juhla-ateria parantumisen kunniaksi. Samalla Jumalalle on annettu kunnia parantumisesta.

Tässä on puhuttu sairauksista puhdistumisesta. Myös talot voivat ”sairastua”. Tiedän sen omakohtaisesti, sillä olen perheeni kanssa menettänyt omaisuutemme sisäilmaongelmien seurauksena. Yritimme puhdistaa ja säästää tavaroita liiankin kauan. Lopulta ymmärsimme, ettei se onnistu. Tunnen ihmisiä, jotka ovat asuneet hometalossa. Joissain tapauksissa ei ole ollut muuta mahdollisuutta, kuin purkaa talo ja tuhota omaisuus. Sitä ennen on yritetty kaikki mahdollinen. Päätösten teko noin vaikeissa asioissa on riipivää. Parisuhde joutuu koetukselle ja näkemyksiä tuntuu olevan yhtä monta kuin ihmisiä. Raamatun tuoma selkeä ohjaus tuo selkeyttä ja turvaa mullistusten keskelle. Nopea päätöksenteko voi jopa pelastaa irtaimiston. Myös menetetystä irti päästäminen on luultavasti helpompaa, jos tietää jo alussa mitä asiasta on määrätty. Ennen kaikkea nämä ohjeet kuitenkin suojelevat yhteisöä. Olisi ihanaa elää niin, että voisi luottaa siihen, että talot ovat turvallisia. Jos terveydelle vaaralliset rakennukset korjattaisiin heti, se olisi hyväksi kaikille.

Apt. 2

Taivaasta kuulunut humaus houkutteli paikalle paljon väkeä, mukaanlukien ”turisteja”. Apostolit myös opettivat Jeesuksesta puhuen kieliä, mitä eivät itse osanneet puhua. Juutalaisina kuulijat olivat odottaneet messiasta koko ikänsä. He tiesivät, mitä merkitsee, että messias oli tullut. Kun he ymmärsivät, että Jeesus Nasaretilainen oli heidän odottamansa messias, se oli järkytys. He olivat olleet osallisina vakavaan tekoon, eivätkä tienneet, kuinka voisivat saada anteeksi.

Raamattu on täynnä vastakohtaisuuksia, jotka ovat totta yhtä aikaa. Tässä juutalaiset, jotka vaativat Jeesuksen kuolemaa, ovat täysin vastuussa hänen kuolemastaan. Samaan aikaan Jumala on johdattanut tapahtumat ja ne ovat kokonaan Jumalan suunnitelmaa. Kun kuulijat ymmärsivät millaiseen syntiin olivat syyllistyneet, he olivat hädissään. He uskoivat opetuslapsen selvityksen pohjalta, että Jeesus oli messias. Mutta he olivat syyllistyneet hänen murhaansa. Voisiko sitä saada anteeksi? Vastaus oli kyllä. Sama pätee tänä päivänä. Kun kohtaan raa’an totuuden siitä, mitä olen tehnyt, tunnustan sen, kadun ja teen parannuksen, saan anteeksi. Ei ole niin isoa rikosta, ettei Jumala sitä antaisi anteeksi. 

Vielä yksi asia nousi tekstistä. Jumalan pelko. Se kulki käsi kädessä ihmeiden, merkkien ja Jumalalle kuuliaisuuden kanssa. Siinä on asia, jota kannattaa pohtia. Siunausta päivääsi!

Anna

3. Moos. 13

Nämä määräykset puhdistautumisesta tuntuvat hurjilta, kunnes niitä pysähtyy todella miettimään. Tartuntataudeissa voi olla vaiheita, jolloin sairaus on aktiivinen ja tartuttaa, sekä merkkejä, joista tunnistaa, ettei sairaus tartu. Koronapandemia näytti meille, kuinka helposti sairaus leviää. Tässä tekstissä suhtaudutaan riskiin vakavasti.

Meidän yhteiskuntamme on todella yksilökeskeinen ja helposti tätäkin lukiessa alkaa miettiä, miltä nämä seuraukset sairastuneesta henkilöstä tuntuvat. Jumala kuitenkin arvostaa yksittäisten ihmisten lisäksi yhteisöjä ja yhteyttä. Jos jokainen voi olla turvallisin mielin siitä, että muut yhteisössä ovat puhtaita, niin se mahdollistaa läheisen kanssakäymisen. Sellainen on tavoittelemisen arvoista!

Apt. 1

Tähän väliin todistus Pyhän Hengen johdatuksesta: Kuuntelen työmatkoillani satunnaisesti David Pawsonin Raamatun opetuksia. Olin aikonut katsoa ajoissa, mitkä Raamatun paikat minulla on seuraavana kommentoitavana, jotta voin kuunnella niiden opetusta. En kuitenkaan ollut muistanut katsoa ja niin aamun kiireessä vain aloitin uuden Raamatun kirjan. Olin kuunnellut jo kolmen luvun opetukset Apostolien teoista, ennen kuin avasin kommentoinnin ja huomasin, että kommentoitava alueeni alkaa juuri niistä! Ihmeellistä miten Henki voi toimia arjen kiireistä ja väsymyksestä huolimatta.

Tämä luku on Raamatussa erityinen, koska tämä sijoittuu aikaan, jolloin Jeesus ei enää ole maan päällä, mutta Pyhää Henkeä ei ole vielä vuodatettu. Apostolit odottavat, mitä seuraavaksi tapahtuu. He ovat nähneet Jeesuksen kirkkauden ja tietävät, että hän palaa jonain päivänä pilvissä. He tietävät, että heillä on tehtävä, mutta eivät vielä tiedä mitä tehdä. Niinpä he kokoontuvat yhteen, rukoilevat, lukevat pyhiä kirjoituksia ja odottavat. Viisas ratkaisu! He hakevat johdatusta Jumalan sanasta ja kuuliaisesti noudattavat sen tuomaa ohjausta. Tämä on ainoa kerta, kun Uudessa testamentissa heitetään arpaa. Myöhemmin se ei enää ole tarpeen, sillä Pyhä Henki asuu Jeesuksen seuraajissa ja johdattaa.

Minulle tämä luku puhuu siitä, että ihmisinä me tarvitsemme aikaa. Me emme ole heti valmiita uuteen, vaan tarvitsemme siirtymävaiheita. Opetuslapset saivat laskeutua pääsiäisen tapahtumista arkeen ja sulatella tapahtunutta, ennen kuin tuli Hengen aika. Itse olen kokenut monia mullistuksia elämässä. Niiden jälkeen on ollut hyväkin olla välitilassa, jotta olen ollut valmis uuteen, kun sen aika on.

Anna

3. Moos. 13, Matt. 28

Luvun alussa kerrotaan Jeesuksen haudan avautumisesta ilman ihmisen toimintaa. Matteus kertoo, että enkeli toimi vartijoidenkin silmiin näkyvällä tavalla niin, että he menivät toimintakyvyttömiksi. Naiset ja myöhemmin opetuslapsetkin todistivat tyhjää hautaa. Tyhjä hauta piti ilmeisesti nähdä omin, inhimillisin silmin. Mekin näin saamme tiedon asiasta.
Jotta ylipapit olisivat säilyttäneet kasvonsa, he turvautuivat sotilaiden lahjontaan. Sotilaiden piti puhua valhetta tapahtuneesta, jolloin vartijat joutuivat ikään kuin mitätöimään oman osaamisensa. Valheen sisältöhän oli, että mukamas opetuslapset olisivat tulleet ja varastaneet ruumiin. Kukahan uskoi, että aseistetut vartijat olisivat olleet heikko vastus tai uskaltaneet nukkua työssään. Tavallaan vartijoille oli noloa ehkä sekin, että he aamun tullen huomasivat vahtineensa tyhjää kalliota.

Toistan eilistä johtopäätöstä. Kun ylösnousemusvoima vaikuttaa, sitä ei pidättele mikään. Pyrimmeköhän yksilöinä tai seurakuntanakin joskus pitämään Jeesusta aisoissa jonkin asian tai tilanteen pelossa? Lööppejä emme halua, hullun mainetta emme halua. Jeesus auta ja johdata meitä silti, vaikka olisimme oman katu-uskottavuuden ja maineemme kontrolloijia. -Pirkko