1. Kun. 16, Joh. 20

1. Kun. 16
Joh. 20

Kuninkaiden kirjan luku antaa hyvän ymmärryksen siitä, kuinka huonosti asiat pohjoisvaltiossa olivat. (Pohjoisvaltio on Israelin pohjoinen osa, joka oli irtautunut Juudasta Salomon pojan Rehabeamin tultua hallitsijaksi. Pohjoisvaltiosta käytetään nimeä Israel. Juudaa, eli alkuperäisen Israelin eteläistä osaa, hallitsi yhä kuningas Jumalan valitsemasta suvusta.) Kansa oli kokonaan luopunut Jumalan laista. Jerusalem, ja samalla myös temppeli, oli jäänyt Juudaan, ja siksi kansaa ohjattiin palvomaan patsaita (=Jerobeamin synti, hän oli patsaiden pystyttämisen takana). Jumala olisi halunnut antaa kansalleen yhteiskunnan, jossa vallitsisi oikeudenmukaisuus ja kansa oppisi tuntemaan Herran. Sen sijaan johtajat kieltäytyivät seuraamasta Herraa ja valta vaihtui jatkuvasti verisesti. Mekin tiedämme kokemuksesta, kuinka hallitus ei saa aikaan mitään jos se vaihtuu usein. Israelissa aikakausi merkitsi Herran pelon unohtumista. Se näkyi siinä, että Ahab johti kansan entistä syvempään epäjumalien palvelemiseen, mutta myös siinä, mitä Hielille kävi. Hän ei ottanut todesta Jumalan kieltoa Jerikon jälleenrakentamisesta, ja sai maksaa siitä kalliisti. Muistammehan me, että Jumala on todellinen silloinkin, kun yhteiskunta ympärillämme suhtautuu Häneen kuin vanhaan traditioon, joka olisi aika unohtaa?

Johanneksen evankeliumissa ollaan ylösnousemuksen äärellä. Tärkeässä osassa tapahtumia on Magdalan Maria, josta Jeesus oli ajanut seitsemän pahaa henkeä. Jumala antoi hänen, ja muiden naisten, olla tärkeässä osassa. Ensin naiset saivat ensimmäisinä huomata haudan olevan tyhjä, ja Maria sai vielä kohdata enkelit ja lopulta itsensä Jeesuksen. Tämä kertoo siitä, että Jeesuksen seuraajana olemme arvokkaita omasta asemastamme riippumatta. Naisia ei juutalaisuudessa arvostettu, mutta Jumala antoi heidän olla todella tärkeiden tapahtumien todistajia. Lisäksi minua puhuttelee näissä tapahtumissa Jeesuksen viesti. Hän kohtaa kaikki henkilöt hyväksynnällä ja rakkaudella, jopa Tuomaksen. Opetuslapset olivat paenneet peloissaan kun Jeesus pidätettiin, ja olivat vieläkin lukkojen takana. Jeesus oli saanut kokea häpäisyn ihmisten käsissä, ja silti hän kohtaa kaikki ilman kaunaa tai katkeruutta. Hänellä on vain hyviä uutisia ja hän tuo Pyhän Hengen seuraajilleen. Samaan saamme luottaa edelleen. Vaikka me olemme raadollisia, itsekkäitä, pelkurimaisia ja täynnä epäuskoa, hän ei tuomitse meitä, vaan hyväksyy meidät. Mutta se ei jää siihen, vaan Hän myös antaa meille elämän, voiman ja uudistaa meidät. Kiitos Jeesus!

Anna

2. Sam. 11, Jaak. 5

2. Sam. 11
Jaak. 5

Daavid ei ollut miestensä mukana sodassa, kuten hänen kuninkaana olisi kuulunut olla. Hän oli mukavuudenhaluinen ja lähtenyt omien mielihalujen tielle. Ehkä hän ei ollut halunnut puutteellista leirielämää, vaan nautiskella vaimoistaan ja herkuista palatsissa. Nautinnot vain eivät koskaan tuo tyydytystä. Näin kävi Daavidillekin. Kun hän näki naisen peseytyvän, hän ei lähtenyt pois, vaan katseli. Se johti himoon ja syntiin. Lopulta seurauksena oli murha. Näennäisesti Daavid sai, mitä halusi, mutta Jumala näkee syvemmälle. Meidänkin ajassamme ihmiset hyötyvät toisten kustannuksella, ja helposti oletetaan, ettei kukaan tiedä tai näe. Jumala kuitenkin näkee, ja hänen edessä jokainen meistä vastaa teoistaan. Aina seuraamus ei tule tässä ajassa, kuten Daavidille seuraavissa luvuissa, mutta voimme olla varmoja että Jumala ei katso pahuutta sormiensa välistä.

Jaakobin kirjeessä muistutetaan samasta asiasta. Jumala näkee meidän tekomme. Varakkaammilla on isompi vastuu. Tiedämmekö me, ovatko ne, jotka työskentelevät meidän hyväksemme, saaneet heille kuuluvan palkan? Kun ostamme kaupasta tuotteita, mietimmekö kenen kustannuksella ne on tehty. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta Jumalan huoneenhaltijoina voimme pyrkiä pitämään huolen muista. Myös niistä lähimmäisistä, joita emme ole tavanneet. Elämän tarkoitus ei ole nautinnon saaminen itselle. Sen sijaan voimme elää vastuullisesti ja kestävinä Jumalaa palvellen. Se tuo tyydytystä sydämeen ja täyttää lopulta ilolla ja onnella. Huolehditaan toinen toisestamme. Iloitaan ja itketään yhdessä. Rohkaistaan toisiamme. Näihin meidät on kutsuttu. Siunausta päivääsi!

– Anna