Tämä on mielestäni vaikea luku kommentoitavaksi. Mutta sen se opettaa, että teoillamme on vaikutusta usean sukupolven päähän. Tässä luvussa teloitetaan seitsemän syytöntä miestä, jotta vanha verivelka sovitettaisiin ja gibeonilaiset suostuisivat siunaamaan Israelia. Saul oli aikoinaan rikkonut gibeonilaisille vannotun valan ja yrittänyt tuhota heidät. Tämän teon selitykseksi annettu syy on mielenkiintoinen: ”Saul ajoi kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja.” Tässä on siis raamatullinen esimerkki liian pitkälle menneestä kansallistunteesta.
Tässä luvussa Jeesus tekee vedestä viiniä ja puhdistaa temppelin. Hyvin kaksijakoiset tunnelmat siis. Kummankin kertomuksen lopussa tapahtuu kuitenkin sama asia: ”Hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.” Minulle tämä luku puhuu myös siitä, että meillä on vaarana ajatella liian yksipuolisesti. Jeesus on toki lempeä ja nöyrä ja valmis auttamaan. Mutta Hän on myös vihainen nähdessään epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa.
Marko