Ensimmäinen kuninkaiden kirja alkaa haastavasta tilanteesta. Daavid ei ollut nimennyt seuraajaansa ajoissa. Hänen vanhin poikansa Absalom oli jo aiemmin turhautunut tilanteeseen ja yrittänyt riistää kuninkuuden Daavidilta (2.Sam 15), mikä johti Absalomin kuolemaan (2.Sam 18). Daavid oli luvannut kuninkuuden nuorelle Salomolle, mutta ei ollut tehnyt asiasta virallista / julkista päätöstä. Nyt Daavid oli jo vanha mies, joka oli vuoteenomana ja aivan liian heikossa kunnossa hallitakseen. Kaikki näkivät tilanteen. Johtavassa asemassa olevat henkilöt halusivat, että maahan saataisiin kyvykäs hallitsija, ja jotkut yrittivät järjestää uuden kuninkaan kruunaamisen. Koska virallisen järjestyksen mukaan vanhimman pojan kuuluisi periä kuninkuus, keski-iän saavuttanut ja korkeassa asemassa oleva Adonia sai kannatusta ja päätti hyödyntää tilaisuuden. Tässä luvussa kerrotaankin, kuinka lopulta nuori Salomo kruunattiin kiireessä. Ei ihan ihanteellinen toimintatapa. Onneksi Jumala varjeli verenvuodatukselta.
Daavidia on usein nimitetty Jumalan mielen mukaiseksi mieheksi. Jeesuskin oli ”Daavidin poika”. Minulle tämä puhuu siitä, kuinka Jumalan mieleisenä oleminen ei tarkoita synnittömyyttä tai virheettömyyttä. Daavid noudatti Jumalan tahtoa niissä asioissa, joista Jumala hänelle puhui. Daavidista teki Jumalan miehen se hyvä, mitä hän teki, ei virheiden / synnin puuttuminen. Me elämme keskellä virheitä ja epätäydellisyyttä, mutta Jumala iloitsee meistä, kun olemme hänelle uskollisia. Se riittää.
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen uskomattomista teoista arjen keskellä. Aluksi Jeesus halusi päästä rauhaan, mutta ei onnistunut. Hän suhtautui tilanteeseen hyvin ja opetti ihmisiä. Hän huolehti väkijoukon tarpeista ruokkimalla heidät runsaasti simppelillä arkiruualla jota pienituloiset söivät. Pian hän oli väkijoukon ympäröimänä, ja he halusivat hänen johtavan heidät taisteluun Roomalaisia vastaan (jae 15). Jeesus vetäytyi vuorelle ja uskon että hän rukoili Jumalalta viisautta kuinka toimia. Sitten hän lähetti opetuslapsensa edeltä pois, meni yksinäisyyteen odottamaan illan tuloa, pääsi pimeän turvin rantaan ja käveli pois vettä myöten.
Minulle nämä tapahtumat ovat esimerkki siitä, että Jumala ei anna ihmeitä vain vakuuttaakseen meitä, vaan silloin kun niitä oikeasti tarvitaan. Jeesusta ei kuitenkaan voi seurata vain ihmeiden ja viisauden vuoksi, vaan se vaatii enemmän. On laitettava koko elämä sen varaan, että Jeesuksen opetukset ovat totta. Monet Jeesuksen seuraajat luopuivat hänestä hänen puheidensa vuoksi. Emme voi aina ymmärtää kaikkea ja Jeesuksen seuraamisesta joutuu joskus maksamaan kovan hinnan. Silti se on hinnan arvoista. Niin kuin opetuslapset sanoivat: ”Sinulla on ikuisen elämän sanat”.
Anna