Johanneksen evankeliumissa kerrotaan niukasti parantumisista. Luvut 5, 9 ja 11 kuitenkin rakentuvat parantumisten ympärille. Niillä jokaisella on joku tärkeä opetus. Niitä yhdistää se, että parantuminen herätti uskon niin näissä ihmisissä kuin monissa heidän lähettyvillään. Toisaalta parantumiset herättivät myös vastustusta.
Betesdan altaalla parannettu oli ollut sairaana 38 vuotta. Se on todella pitkä aika ja silti mies varmaan jollain tavalla odotti ihmettä viettäessään aikaa altaalla, 5:3-4. Aika monta epätoivoista tilannetta oli mitä ilmeisimmin takana, sillä tämä mies ei pystynyt liikkumaan tarpeeksi nopeasti altaalle sen kuohuessa parantavasti. Ja sinä päivänä Jeesus kiinnitti huomionsa juuri tuohon mieheen, vaikka paikalla oli paljon sairaita. Jeesuksen valintaa on vaikea selittää, mutta avain lienee jakeessa 19: Poika tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Jostain syystä miehen parantaminen oli Isän valmistama teko.
Mielestäni meidän tulee rukoilla kaikkien esirukousta kaipaavien puolesta. Joskus Pyhä Henki kuitenkin valmistaa aivan erityisiä tilanteita, joissa meidän rukousta tarvitaan. Rukouksen ei tarvitse olla pitkä. Jeesus sanoi muutaman sanan ja se riitti. Saatamme yrittää tehostaa rukousta pitkittämällä sitä tai korottamalla ääntä. Silloin kun Pyhä Henki toimii, niin yksinkertaisuus tuntuu olevan avainasia.
Jakeet 16-18 kertovat syyn sille, miksi juutalaiset suuttuivat parantumisesta. Jeesus paransi sapattina ja teki itsestään Jumalan vertaisen. Koko loppuosa luvusta käsittelee kysymystä Jeesuksen valtuuksista. Kysymys oli luonnollisesti tärkeä, mutta samalla 38 vuotta sairastaneen parantumisen tuottama ilo ei tarttunut epäilijöihin.
Tämän luvun äärellä rukoilen sitä, että näkisimme jonkun vastaansanomattoman todistuksen Jeesuksen toiminnasta keskellämme.
Mika