Elisan kautta tapahtuneet ihmeet muistuttavat Jeesuksen tunnustekoja. Elisa auttoi tavallisia ihmisiä ja käytti tavallisia esineitä. Jeesuksen tavoin Elisakin lähestyi ihmisiä yksilöinä.
Kun rutiköyhä leski pyysi hänen apuaan, niin Elisan ensimmäinen kysymys oli ehkä vähän yllättävä: ”Sano minulle, mitä sinulla on talossasi”. Leskellä ei ollut mitään muuta kuin pullollinen ruokaöljyä. Jumalan ihmeen ansiosta öljyä kuitenkin riitti niin paljon, että siitä liikeni myyntiinkin. Tässä kertomuksessa on paljon samaa kuin Jeesuksen ruokkimisihmeessä. Jeesus siunasi pienen pojan eväät ja niistä riitti tuhansille ihmisille.
Tämä kertomus kannustaa meitä kiinnittämään huomiota siihen, mitä meillä on. Jumala on tarkoittanut sen käyttöön. Tämä sama periaate sopii hyvin myös seurakuntaan. Meille on kaikilla lahjoja ja kykyjä, jotka voivat Jumalan käytössä moninkertaistua. Moninkertaistuminen ei kuitenkaan ole varsinainen tavoite, vaan se, että annamme Jumalan käyttöön sen, mitä meillä on. Kun pieni poika antoi eväänsä Jeesukselle, niin hänellä ei ollut aavistustakaan lopputuloksesta. Hänen näkökulmastaan ainoa välitön seuraus oli se, että hän menetti senkin vähän, mitä hänellä oli siihen asti ollut. Usko vaatii luottamusta ja luottamus rohkeutta.
Johanneksen ilmestyksen erilaiset Jeesusta tarkoittavat ilmaukset ovat opettavaisia. Ensiksikin Häntä kutsutaan luotettavaksi todistajaksi. Ajattelen tämän tarkoittavan sitä, että Jeesuksen todistus itsestään ja Jumalasta on luotettava. Jumala on juuri sellainen kuin Jeesus sanoo.
Jeesuksesta sanotaan myös, että Hän on ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Mielessäni tämä liittyy Johanneksen evankeliumin alun puheeseen Jumalan sanasta, joka oli alussa Jumalan luona ja oli Jumala. Tämä voi tuntua kovin metafyysiseltä, mutta käytännön seuraus on se, että Jeesus on aina läsnä. Ajattelen itse, että kun synnyin, niin Jeesus oli ensimmäisenä vastaanottajana toivottamassa tervetulleeksi. Hän on myös kuoleman hetkellä viimeisenä saattajana turvaamassa matkaa viimeisen rajan yli.
Tämän luvun hymnitkin ovat kauniita. Esimerkiksi:
Marko