Päivän luku kuvaa erityisen väkivaltaista aikakautta Israelin ja Juudan valtioiden historiassa. Kapinat seurasivat toistaan ja kokonaisia sukuja hävitettiin. Tämän luvun tapahtumat eroavat useista muista sikäli, että sen sisältämää väkivaltaa on vaikea ymmärtää.
Lyhyt kertaus. Salomonin kuoltua valtakunta hajosi kahtia. Israelin ja Juudan valtiot olivat ilmeisesti ihan hyvissä väleissä keskenään ja yksi merkki siitä oli se, että Juudan kuninkaan Joramin vaimo Atalja oli Israelin kuninkaan tytär. Hän tuli Juudan kuningattareksi sen jälkeen kun hänen miehensä ja poikansa kuolivat. Atalja oli menettänyt äskettäin myös oman Israeliin jääneen sukunsa Jehun kapinan seurauksena.
Atalja oli varmaankin katkera, mutta en silti ymmärrä, miksi hän päätti tappaa kaikki Ahasjan pojat. He olivat hänen omia lapsenlapsiaan. Hänellä ei käsittääkseni ollut mitään syytä pelätä heitä, eikä hänellä myöskään ollut ketään, jonka hän olisi halunnut auttaa valtaistuimelle. Ainoa mieleeni tuleva selitys on se, että hän oli epävarma omasta asemastaan. Juudassa ei ennen häntä ollut ollut kuningatarta, eikä hän edes ollut suoraan Daavidin jälkeläinen. Lisäksi hän oli vielä Ahabin ja Isebelin tytär ja vanhemmilla oli varmasti huono maine. Joten ehkä hän vain halusi varmistaa oman valtansa. Vallanhimo on yksi kaikkein eniten turmelevista asioista. Hirmuvallan ansiosta hän oli kuitenkin varmasti hyvin epäsuosittu ja kapina alkoi kytemään saman tien.
Daavidin suvun sammuminen oli siis hyvin lähellä. Jäljelle jäi vain Joas, jonka pelasti hänen tätinsä viemällä hänet piiloon kuolemaantuomittujen joukosta. Joseba, Joasin täti, on yksi vähiten tunnetuista Raamatun sankareista. Hän kuitenkin riskeerasi oman henkensä pelastaessaan Daavidin jälkeläisen, josta tuli myöhemmin yksi parhaista Juudan kuninkaista ja myös Jeesuksen esi-isä. Hänet voi siis hyvästä syystä nimetä yhdeksi uskon sankareista.
Tämä kertomus rohkaisee luottamaan siihen, että Jumalalle ei ole toivottomia tilanteita.
Rukous on merkillinen asia. Rukoilemme, koska Jumala johtaa meitä rukoilemaan. Toisaalta rukoukset vaikuttavat ja Jumala vastaa niihin. Rukous on siis merkittävää, mutta siitä ei voi tehdä kaavaa tai rakennelmaa, joka jotenkin pakottaisi Jumalan tanssimaan meidän pillimme mukaan.
Ilmestyskirjan kuva rukouksista, jotka nousevat savuna Jumalan valtaistuimen eteen, kertoo tärkeimmät. Meidän rukouksemme kuullaan. Ne ovat Jumalalle mieleen ja Hän vastaa niihin sitten kun aika on kypsä. Tämä näky täydentää hyvin Vanhan Testamentin kuvausta Joasin lapsuudesta. Varmasti Juudassa rukoiltiin paljon niiden kuuden vuoden aikana, jolloin elettiin Ataljan hirmuvallan aikaa.
Marko