Josia oli Juudan kuninkaana kuin raikas tuulahdus. Hän näki asemansa Herran edessä. Hän ei katsonut asioita vain ajallisesta näkökulmasta, vaan selvästi myos iankaikkisuuden kannalta ja pelkäsi enemmän Jumalaa kuin huolehti omasta asemastaan. Hän nöyrtyi ja suri kuullessaan mitä Jumala oli säätänyt Israelista, ja näytti kansallekin surunsa. Kunpa menkin osaisimme surra Jumalan mielen mukaan, etsiä Jumalan tahtoa silloin kun olemme ymmärtämättömyyttämme kulkeneet harhaan. Jeesuskin kehotti parannuksen tekoon. Se toimii varmasti.
Ilmestyskirjassa kuvataan pysäyttäviä tapahtumia. Minulle erityisintä tässä on se, että meidän Jumalamme ei edes taistele saatanaa vastaan. Joukot kokoontuvat taistelua varten, ja sitten ennen kuin taistelu edes alkaa, saatana omineen on jo heitettynä helvettiin tai tuhottuna miekalla. Me monesti katsomme omasta näkökulmasta henkivaltojen taistelua, kuin ne olisivat toisiaan vastaavia joukkueita. Näin ei kuitenkaan ole. Taivaassa juhlittiin voittoa jo ennen kuin taistelu alkoi. Meidän Herramme on enemmän kuin voittaja. Hän on luoja ja hallitsija. Ainoa, jonka varaan elämän voi laittaa. Aina se ei näy maan päällä. Siksi tarvitsemme uskoa.
Anna