Luin päivän psalmia mielenkiinnolla. Millaisia mietteitä sinulle tästä psalmista heräsi?
Israelin kansan vaiheista lukiessa mieleen nousee oman elämän kuviot. Tutun kuuloista. Jumala on turvallisen isän lailla johdattanut elämässä läpi monien haasteiden. Joskus läpi jopa sellaisten tilanteiden, missä on tuntunut varmaan samalta kuin israelilaisilla Punaisen meren edessä Egyptin joukkojen ajaessa takaa, Ps 78:12,13. Mutta niin vain siitäkin selvittiin: Jumala aukaisi tien. Ja kuitenkin taas kohta uudessa tiukassa tilanteessa olenkin unohtanut jo Jumalan huolenpidon ja hätäilen taas. Ehkäpä tuttua sinullekin?
Läpi tämän Psalmin loistaa Jumalan halu pitää huolta, halu auttaa tiukoissa paikoissa. Loppujakeissa viitataan jo Juudaan ja Daavidiin, joista Jeesus sitten aikanaan polveutui. Kaikki tämä puhuu minulle siitä, että Jumala viimeiseen asti haluaa auttaa meitä ja vasta sitten, kun minä itse olen päättänyt olla turvaamatta häneen ja käännän lopullisesti selkäni Jumalalle, hänkin kääntää selkänsä minulle.
Psalmin mukaan on tärkeää muistaa se, miten Jumala on pitänyt huolta. Ja kertoa tästä myös lapsille, tuleville sukupolville. Kertoa heille Jumalan voimasta, ihmeistä, huolenpidosta, Ps 78:4-7. Että lapsemme kertoisivat ne taas omille lapsilleen. Ja he taas puolestaan omille lapsilleen.
Niinpä. Tänään taas kerran muistutan itseäni Jumalan uskollisuudesta, huolenpidosta. Ja kiittäen rukoilen lasteni ja heidän lastensa – nykyisten ja tulevien – puolesta. Samaan rukoukseen liitän myös laajemman perheeni, seurakuntaperheen.
Tiina