Kun Johannes Kastaja mestattiin, Jeesus halusi vetäytyä yksinäisyyteen suremaan serkkunsa kuolemaa. Jeesuksen maine oli kuitenkin jo levinnyt ja ihmiset tulivat syrjäseuduille Hänen perässään. Vaikka Jeesus olisi tarvinnut omaa aikaa ja vaikka syrjäisillä seuduilla ei ollut kansalle ruokaa pidemmäksi aikaa, Hän päätti kääntää kasvonsa kansan puoleen ja tuli heidän avukseen. Hän paransi heidän sairautensa ja ruokki heidät Raamatun kuuluisimmalla ruokkimisihmeellä: viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Tämä jos mikä on todellista epäitsekkyyttä. Jos tätä sovelletaan meidän elämäämme, niin uskon todellakin siihen, että joskus meidän täytyy vetää raja itsemme ja toistemme väliin, ottaa omaa aikaa, pitää huolta itsestämme jne. Mutta varmasti usein käy niinkin, että emme huomaa omien ongelmiemme keskeltä toisten hätää. Rakastamalla ihmisiä ja luottamalla Taivaalliseen Isään Jeesus muutti tuonakin päivänä monien ihmisten elämän. Sopu antoi sijaa.
Tällaista hyvää Jumalaa sopii ylistää psalmin 150 sanoin. ”Ylistäkää Häntä tanssien ja rumpua lyöden.” Se on ihan sallittua hei! Vaikka meidän pitää muistaa myös hiljentyä ja kysyä kysymyksiä, niin joskus on myös oikea hetki heittäytyä ja antaa palaa. Ei elämässä voi olla koskaan liikaa iloa ja innostumista.
Esteri