Ei taida asia mennä kerralla perille, sillä tuomion julistus jatkuu tiukkana. Luvussa 7 on kolmas tuomion sana ja se ikään kuin vahvistaa edelliset. Ajattelen, että toiston tarkoituksena on todella pysäyttää. Me ihmiset tarvitsemme aika ajoin vakavaa pysäytystä ja herätystä. Jeremian kirjasta (Jer 7:4, ”Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli.’”) selviää hyvin, mitä valheita väärät profeetat olivat saaneet kansan uskomaan. He uskoivat, ettei mitään pahaa voi tapahtua, koska heillä on temppeli. Kansa siis eli valheessa. Vastapainona tälle väärälle varmuudelle ja valheelle oli ja on edelleen Hesekielin julistus: ”Kukaan ei voi turvata elämäänsä” (jae 13). Emme siis siihen itse pysty. Jos unohdamme Jumalamme, meillä ei ole mitään muuta, mihin turvata.
___
Matteuksen evankeliumin kohdasta minua puhuttelee tänään vertaus kahdesta pojasta. Mihin me asetumme tämän tekstin äärellä? Elämmekö uskon kautta meille lahjoitetun pelastuksen osallisuudessa vai ovatko kenties elämämme ytimessä uskon kokemukset ja niiden varaan rakentaminen? Onko elämäni ytimessä vastuunkantoni ja työni Jumalan valtakunnan asialla? Perustuuko jumalasuhteeni raamatunlukemiseni ja rukouselämäni säännöllisyyteen? Onko uskoni uskoa uskooni?
Olemmeko lopulta samanlaisia kuin vertauksen poika, joka kyllä sanoi tekevänsä isänsä tahdon mukaan, mutta ei tehnytkään. Saatamme elää mallikelpoisen ja hurskaankin näköistä elämää, mutta onko se vain ulkoista toimintaa, josta puuttuu todellinen sisältö eli itse Jeesus.
Teksti vie minua myös miettimään Jumalan meille jo kastehetkellä antamaa tehtäväksiantoa mennä Hänen viinitarhaansa kaikkialle maailmaan. Kutsumuksemme lähetystyössä ja palvelupaikkamme vaihtelee. Joillekin se on lähteminen ja toiselle se on olla lähettäjän paikalla mahdollistamassa esirukouksin ja taloudellisesti, että evankeliumi tulee julistetuksi kaikkialla maailmassa.
Kehotus on edelleen voimassa. Mikä on sinun vastauksesi tähän tehtäväksiantoon? On kuitenkin hyvä muistaa, että kyse ei ole pelastuksen kysymyksestä. Pelastuksen perusta on meidän ja tekojemme ulkopuolella. ”Kukaan ei voi turvata elämäänsä” (Hes 7:13), kuten Hesekielin kirjasta luimme. Se on yksin armosta. Mutta kyse on kylläkin pelastuksen sanoman välittymisestä toisille, niille, jotka eivät siitä vielä tiedä. Se tehtävä on uskottu meille ihmisille, Hänen omilleen. Kyse on myös uskollisuudesta toimia niillä lahjoilla, joilla Hän on meidät varustanut tähän tehtävään.
Mikko