Tässä luvussa puhutaan taas viiniköynnöksestä eli Juudasta tai sen kuninkaasta ja kahdesta kotkasta. Toinen kotkista kuvaa Babyloniaa ja toinen Egyptiä. Kertomus kuvaa vertauskuvallisesti tilannetta, jossa Babylonia oli jo aiemmin vallannut Israelin ja vienyt osan sen väestä pakkosiirtolaisuuteen. Kaikkea ei kuitenkaan ollut tuhottu ja Juudalla oli vielä oma hallinto, joskin kuninkaan oli pitänyt suostua liittoon Babylonian kanssa. Tämä kuitenkin rikkoi liiton ja yritti hakea Egyptistä sotilaallista turvaa.
Tämä kaikki sopii siihen, mitä toisaalla kerrotaan kuningas Sidkiasta. Hänet tosiaan asetettiin kuninkaaksi, mutta hän kapinoi ja lopulta käytännössä koko maa tuhottiin ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Hesekielin profetia moittii sitä, että Sidkia rikkoi valan, jonka hän oli tehnyt Herran nimissä.
Kun Sidkialle osoitettu profetia päättyy, luvun lopussa on vielä yksi näky lisää. Siinä puhutaan setripuun oksasta, joka istutetaan Israelin vuorelle ja lopulta siitä kasvaa suuri puu. Tekstin alaviite (Jesaja 11) vihjaa, että tämä voisi olla messiasprofetia. Se, että puu kasvaa vuorella voisi kuvata sitä, että tämä tuleva hallitsija elää lähellä Jumalaa. Häntä ei kuvata perinteiseen tapaan viiniköynnöksenä vaan suurena puuna, joten hänellä on voimaa aivan eri tavalla kuin kuninkailla yleensä. Viiniköynnökseen verrattuna setripuu on myös pitkäikäinen. Tekstissä puu vetää myös puoleensa elämää ja siitä tulee suoja monelle. Sen alku oli kuitenkin vaatimaton.
Näin tämän päivän teksti puhuu meille myös Jeesuksesta. Kaikki yllämainitut asiat sopivat Häneen tai seurakuntaan.
Tämä teksti on minulla hyvin muistissa, joten on taas vaarana, että toistelee vanhaa tuttua juttua. Kuvaus siitä, miten portinpielessä ollut kerjäläinen parannettiin, on kuitenkin niin vaikuttava, että se ansaitsee kunnollisen pysähtymisen.
Ensimmäisen asia, mikä tästä luvusta tällä kertaa nousi esille, oli Pietarin ja Johanneksen katse. He molemmat katsoivat mieheen ja käskivät miestä katsomaan takaisin. Uskoisin, että tämä oli jo itsessään harvinaista. Kerjäläisiä ei pahemmin huomioida ja varsinkaan katsekontaktia heidän kanssaan harva haluaa. Tämä mies oli ollut samassa tilanteessa syntymästään saakka, joten hän oli varmasti tottunut siihen, että ihmiset käänsivät ohikulkiessaan päänsä kiireesti pois. Tai sitten vain kävelivät ohitse aivan kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan. Apostolit kuitenkin katsoivat ja vielä suoraan silmiin. Ensin siis tapahtui kohtaaminen ja vasta sitten seurasi itse ihme. Ihmettä edelsi vielä kosketuskin, mikä varmasti oli sekin jo aika ainutlaatuista kerjäläisen elämässä. Tämä kaikki puhuu minulle siitä, että ihmeet vaativat ympäristökseen rakkauden, vaikka itse asia onkin täysin Jumalan varassa.
Kun Pietari myöhemmin selitti tapahtunutta, hän asetteli sanansa aika huolellisesti. ”Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.”
Tuli mieleen, että näinköhän ihmiset olivat valmiita myöntämään sen, että he tunsivat miehen? Kuinkahan moni oli sinäkin aamuna vain kiiruhtanut hänen ohitseen luomatta silmäystäkään. Nyt tuo kerjäläinen kuitenkin asetettiin heidän eteensä esimerkkinä siitä, mitä Jeesus ja hänen antamansa usko voi tehdä. Jumalan valtakunnassa viimeiset tosiaan tulevat ensimmäisiksi!
Kaikkinensa tämä luku on erittäin rohkaiseva. Se on myös tärkeä muistutus siitä, että usko on lahjaa. Tänään voin taas kiittää tästä lahjasta ja pyytää sitä lisää. Kuitenkin muistaen että sinapinsiemenkin verran aitoa uskoa on riittävä muuttamaan koko maailman.
Marko