Jeesus kohtasi eläessään enemmän tavallisia heikkoja, sairaita ja köyhiä ihmisiä kuin terveitä, itseriittoisia ja korkealle arvostettuja. Jeesus sanoi, että autuaita ovat hengessään köyhät. Hän sanoi myös, että Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten.
Jeesus sanoo sitten lainoppineelle, että lain tärkein käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä (j. 30–31). Mutta miten heikot, sairaat, köyhät ja tarvitsevat ihmiset pystyvät rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja yhtä lailla itseään sekä lähimmäistään? Ainakin minulle Jumalan, itseni ja lähimmäisen rakastaminen on ollut työläs taakka ja olen kokenut siinä paljon epäonnistumista.
Apostoli Johannes muistutti, että Jumalan rakastaminen ja hänen käskyjensä pitäminen eivät ole raskaita asioita (1. Joh. 5:3). Jeesus itsekin sanoi, että hänen ikeensä on hyvä kantaa ja kuormansa kevyt (Matt. 11:30). Jotain on siis nyrjällään, jos Jumalan rakastaminen on raskasta ja koemme jatkuvasti riittämättömyyttä suhteessa itseemme ja lähimmäiseen.
Jeesuksen sanat ja Jumalan totuus vapauttavat tässäkin asiassa. Usko on Jumalan lahja (Ef. 2:8) ja Jumalan tekoa sekin (Joh 6:29). Mekin olemme Jumalan tekoa. Olemme siis jo olemukseltamme Jumalan muovaamia. Jumala on luonut meidät tekemään hyviä tekoja (Ef. 2:10) eli rakastamaan. Rakastaminen on jo luomisen perusteella osa meitä. Meidän ei tarvitse ryhtyä tekemään mitään, mikä olisi Jumalan luoman uuden luonteemme vastaista. Kun vietämme aikaa Jeesuksen kanssa, rakkaus Jumalaa, itseä ja lähimmäisiä kohtaan valtaa tilaa. Vanhoista tavoista ja tottumuksista irti päästäminen ja uusien Jumalan mielen mukaisten ajattelu- ja toimintatapojen omaksuminen tosin teettää työtä ja vaatii harjaantumista kuten minkä tahansa uuden taidon tai ajattelutavan oppiminen. Meillä on kuitenkin paras mahdollinen opettaja, Jumalan Pyhä Henki.
Pyhän Hengen läsnäoloa viikon ensimmäiseen päivään ja koko viikkoon!
Heli