Roomalaiskirjeen 2. luvussa Paavali vetää kaikilta ihmisiltä maton alta. Riippumatta siitä, miten hyvin tai huonosti on elämänsä elänyt ja/tai elämäänsä elää, kenenkään selittelyt ja puolustelut eivät kestä Pyhän Jumalan edessä. Halusimmepa sitä tai emme, olemme osa syntiin langennutta ihmiskuntaa (vrt. 1. Moos. 3). Kun selaa Roomalaiskirjettä hieman eteenpäin, sieltä löytyvät Paavalin sanat (6:23): ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Täytyy nostaa Paavalille hattua korkealle, kun hän hyvin vakuuttavasti pyrkii pehmittämään kuulijoiden sydämiä kääntymään ja vastaanottamaan pelastuksen sanoman. Täydet pisteet Paavalille!
Pekka