Tätä lukua on vaikea kommentoida. Huomioni kiinnittyi Jumalan kaikkitietävyyteen. Ei hänelle ollut yllätys, mihin kaikkeen hänen omansa lankesivat ja millaisia valintoja tekivät. Ihmiselle jää tavallaan vastuu Jumalan puoleen kääntymisestä, Hän odottaa. Minua kyllä aikanaan niin vedettiin Jumalaa kohti, ettei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin kääntyä, vaikka ällöttikin ajatus uskovaiseksi tulemisesta. Eipä ällötä enää.
Paavalikin tuskailee, kuinka saisi veljensä kääntymään Herran puoleen. Paavalilla on sama tuska kuin Herralla Hoosean kirjan luvuissa. Paavali lainaa jakeessa 20 Jesajaa, jossa on kysymys: ”Sanooko saviastia muovaajalleen: Miksi minusta tällaisen teit?” Omasta kokemuksesta vastaan: kyllä sanoo ja on sanonut monet kerrat. Samalla itseeni turhautuneena lohduttaudun, että olen Luojani luoma, hänen tekemänsä savipotti. En ole vastuussa olemassaolostani. Jos hänelle kelpasin, on siedettävä itseään loppuun asti. Tällaisenani palvelen.
Pirkko