Paavali aloittaa kirjeensä määritellen identiteettinsä Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoliksi. Sen tarkoitus on varmaan herättää luottamusta kirjeen vastaanottajissa, sillä Korinton seurakunnassa ovat asiat aika sekaisin. ”Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta.” (2 Kor 12:19) Armon ja rauhan toivotus on lempeä ja syvällinen toivotus, jos sen ottaa tosissaan ja ajatuksen kanssa vastaan.
Luottamuksen rakentamisessa on kolme osapuolta, Jumala, Paavali ja seurakunta. Yhteiset kokemukset kärsimyksineen ja lohdutuksineen yhdistävät, ja yhteinen tehtävä luo osallisuutta ja työtoveruutta. Kaikessa on mukana Jumalan huolenpito ja yhteinen rukous. Jumala vahvistaa sinetillään uskoa Kristukseen antamalla ja uskoville vakuudeksi Pyhän Hengen sydämiin.
Lopussa tulee esiin syytös, että Paavali on määräillyt korinttolaisten uskoa, vaikka hän itse näkee päämääräkseen iloon auttamisen. Kun viestit kulkevat harvoin, on väärinymmärryksien mahdollisuus suuri. Etäpaimenuus ei ole helppoa eikä onnistuisi ilman Jumalan ja paikallisten uskovien apua
Juha