1. Moos. 38, 2. Tim. 4

1. Moos. 38

Tämänpäiväistä kertomusta lukiessa huomaa, että patriarkkojen ajasta on kulunut pitkä aika. Maailma oli silloin erilainen ja ihmisten asenteita ja käytöstä on vaikea ymmärtää.  Esimerkiksi Juuda ei näe mitään ongelmaa siinä, että hän itse makaa prostituoidun kanssa, mutta on sitten valmis polttamaan miniänsä vastaavasta asiasta.  Minusta tämä on tekopyhää käytöstä, vaikka kuinka ottaisi kulttuurierot huomioon.

Kokonaisuutena luvun tapahtumien taustalla on lapsettomien leskien huono asema.  Israelissa oli tapana, että jos nainen jäi lapsettomana leskeksi, niin miehen veljen oli otettava hänet vaimokseen, mutta heidän esikoistaan pidettiin kuitenkin kuolleen miehen lapsena. Juudan miniä Tamar oli tässä tilanteessa, mutta Tamarin edesmenneen miehen  veli Onan ei suostunutkaan yhteistyöhön ja lopulta hänkin kuoli. Jäljellä oli vielä yksi velí, mutta häntä ei annettukaan Tamarille. Tamarin oli täytynyt olla epätoivoinen, koska hän ei ollut vain taloudellisesti huonossa asemassa, vaan lapsettomuutta itsessään pidettiin häpeänä. Hänestä oli siis tulossa hylkiö ja kovan kohtalon välttääkseen hän ryhtyi juonittelemaan. Lopulta hän onnistuukin huijaamaan appeaan Juudaa esiintymällä pyhäkköporttona (!) ja saa hänen  kanssaan kaksoset. 

Tamar on sikäli merkittävä henkilö, että hänet mainitaan nimeltä Jeesuksen sukupuussa Matteuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa. Siinä sukupuussa luetellaan pääsääntöisesti vain miehet, mutta poikkeuksena on neljä naista. Nämä naiset olivat Tamar, Rahab, Ruut ja Batseba. Batsebaa ei tosin mainita nimeltä, vaan hänestä käytetään nimitystä ”Urian vaimo”. Voisi ajatella, että nämä nimet olisi kannattanut jättää mainitsematta. Esimerkiksi Tamar oli kanaanilainen ja heidän kanssaan avioliitot olivat juutalaisilta jo lähtökohtaisesti kiellettyjä.  Rahab oli jerikolainen prostituoitu, joka petti oman kaupunkinsa. Hänkin oli siis kanaanilainen. Ruut oli moabilainen pakolainen. Batseban mainitseminen muistuttaa Daavidin rikoksesta. Varsinkin, kun hänestä tosiaan käytetään nimitystä ”Urian vaimo”.  Jeesus ei kuitenkaan hävennyt näitä naisia ja niin he olivat erikseen mainittuina, ikään kuin kunniapaikalla, sukupuussa. Meille tämä on rohkaiseva viesti siitä, että Hän ei  häpeä meitäkään, olimmepa sitten millaisia tahansa.

2. Tim. 4

Paavali pyytää Timoteusta  pitämään evankeliumia esillä, vastustuksesta huolimatta. Rohkeuskin on Jumalan lahja ja voimme sitä pyytää. Timoteusta kehotetaan tässä luvussa hoitamaan virkansa tunnollisesti. Tämä ei ole ainut kerta, kun hän sai tällaisen kehotuksen, joten jäin miettimään, oliko hänellä taipumusta jättää asiat kesken tai väistyä haasteiden edessä? En osaa sanoa. Aiempien lukujen valossa Paavalin sanat saattavat vain kertoa hänen huolestaan harhaopeista. 

Tämän luvun tunnetuin lause on varmaankin tämä: ”Astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan”.  Tämä on ollut minulle vaikea kohta, koska se suosittaa aloitteellisuutta, jota minulle ei useinkaan ole. No, siinä se kuitenkin taas on, joten jätän sen sisimpääni vaikuttamaan ja muhimaan.

Marko