Luvussa verrataan Jeesusta suureen profeettaan ja kansanjohtaja Moosekseen. Mooses ei pärjää Jeesukselle, mutta ansaitsee kunnioituksen, koska oli Herransa luottamuksen arvoinen ja palveli Jumalaa omalla elämäntehtävällään.
Pääasia on kuitenkin huoli siitä, miten pyhät (= me Jumalalle erotetut) voivat taistella kiusausta ja syntiä vastaan? Sydämen paatumus, kapina ja Jumalan koetteleminen oli tuttua jo Mooseksen aikana ja kansalle kävi huonosti. Synti erottaa sydämemme pikku hiljaa Jumalasta ja luopumus johtaa epäuskoon. Epäusko esti perillepääsyn lepopaikkaan! Aika hurjaa luettavaa, jos vertaa lepopaikkaa pelastukseen!? Ei riitä että aloittaa vaelluksen hyvin, vaan pitää päästä perille! Paavali kehottaa ottamaan mallia hengellisen elämän hoitamisessa huippu-urheilijoilta (1.Kor 9:24), joilla on päämäärä ja hyvä itsekuri ohjaamassa elämää. Voitto vaatii kovaa työtä ja itsensä kieltämistä ja tällainen kilvoittelu kuuluu myös kristityn elämään, vaikka pelastus tulee onneksi armosta!
Jonkinlaisena yhteenvetona tuli vielä mieleen Sananlaskut 4:23:” Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” Kilvoittelu ja sydämen puhtaudesta huolehtiminen on kokonaisvaltaista elämää, jossa tarvitaan itsestä huolehtimisen taitoja ja kestäväisyyttä. Lisäksi elämän tärkeitä suhteita (Jumala ja lähimmäiset) tulee hoitaa joka päivä, eikä unohtaa seurakuntaakaan!
Juha