Ilmestyskirjaa onkin aina jännä lukea! Tosin se edellyttää, että lukee sitä rohkaisuksi eikä keskity kamaluuksiin. Samaan aikaan Ilmestyskirjaa on aika vaikea lukea, sillä tekstillä on monia sisäkkäisiä ja päällekkäisiä tulkintoja. Evääksi koko kirjan lukemiseen sopii kolmosjae: ”Autuas se, joka tämän toisille lukee, autuaat ne, jotka kuulevat nämä ennussanat ja ottavat varteen sen, mitä tähän kirjaan on kirjoitettu, sillä hetki on lähellä.” On hyvä huomata, ettei tässä edellytetä kaikkien yksityiskohtien ymmärtämistä! Voimme lukea, ymmärtää sen verran, että Jeesus tulee kerran voittajana takaisin ja elää sen muistaen.
Tässä ensimmäisessä luvussa Johannes tapaa Jeesuksen uudelleen noin 60 vuoden tauon jälkeen. Jeesuksen ulkonäkö on hiukan toisenlainen kuin aiemmin (esim. kaloja paistamassa, Joh. 21), joten Johannes vaipuu maahan Jeesuksen eteen. Myöhemmin Johannes vaipuu maahan parin enkelinkin edessä, mutta nämä kiiruhtavat aina sanomaan, ettei heidän vuokseen tarvitse kumarrella. Jeesus ei sano niin. Jeesus on meidän kuninkaamme ja häntä saa ja kuuluukin kumartaa. Jeesus ei kuitenkaan majesteetillisesta ulkonäöstään huolimatta aseta itseään Johanneksen yläpuolelle, vaan kumartuu tai kyykistyy maassa olevan vanhan ystävänsä puoleen – tekisi mieli suorastaan ajatella Jeesuksen istahtavan maahan Johanneksen viereen. Samalla tavalla kuninkaamme istahtaa tänään meidänkin viereemme: ”Älä pelkää. Minä olen voittaja. Minulla on sinulle hommia.”
Heikki