Tänään päästään jo sinetöidyn kirjakäärön kimppuun, vaikkakaan sitä ei vielä tässä luvussa avata. Mielenkiintoista kirjakäärössä on se, ettei se ole mikään ”muinaisten viisaiden” tekemä, kuten jossain keskinkertaisessa scifi-leffassa. Sen on kirjoittanut valtaistuimella istuva Isä itse. Ajattelen jotenkin niin, että hän on jo joskus aikojen alussa kirjoittanut myös loppunäytöksen valmiiksi, mutta sulkenut tapahtumat sineteillä odottamaan oikeita olosuhteita. Kun sinetit sitten murretaan, luojan sanat saavat myös asiat tapahtumaan.
Tästä näkyy myös, miksi Jeesuksen ristinkuolema ja voitto kuolemasta oli niin merkittävä asia maailmanhistoriallisesti: tuo voitto teki Jeesuksesta oikeutetun avaamaan viimeisten aikojen käsikirjoituksen. Ilman sitä loppu ei voisi tulla eikä paha saisi lopulta palkkaansa.
Ja sitten joka välissä kummarrellaan ja ylistetään! Niinhän sitä on sanottu, että kannattaa opetella ylistämään jo täällä, ettei tule sitten niin isona järkytyksenä taivaassa… En oikein tiedä, mikä ylistyksen varsinainen merkitys lopulta on, mutta tärkeä juttu se on, koska siihen uhrataan taivaassakin niin paljon aikaa ja voimavaroja. Ehkä sitä voisi tosiaan harjoitella, tänäänkin.
Heikki