Sapattivuosi ja riemuvuosi opettivat israelilaisille sen, että maa on Jumalan, ja kaikki maan sato on Jumalan lahjaa ihmisille. Sapattivuosi ja riemuvuosi opettivat myös tervettä riippuvaisuutta ja luottamusta Jumalaan. Jumala lupasi pitää kansastaan huolen silloinkin, kun he lepäisivät.
Vaikka yhteiskunta ympärillämme pyörii kellon ympäri, me ihmiset tarvitsemme edelleen lepoa päivittäin, viikoittain ja vuosittain.
Israelilaiset eivät saaneet käydä lepopäivänä kauppaa. Myös me tarvitsemme lepopäiviä, jolloin emme hoida omia ”bisneksiämme”. Minulle on tyypillistä suunnitella viikonloppuihin tai vapaapäiviin loputon lista töitä, jotka tulisi saada tehtyä ja tapaamisia, joita ei ole muuten ole ehtinyt hoitaa. Harrastukset ja elämyksetkin voivat uuvuttaa, jos havittelemme enemmän kuin elämäämme tällä hetkellä mahtuu.
Lepopäivänä on lupa pitää taukoa velvollisuuksista ja jättää töitä ”makaamaan”. On lupa antaa kiinnostavienkin asioiden mennä ohi. Nykymenolle tyypillinen ilmiö FOMO (fear of missing out) eli pelko siitä, että menetämme jotain olennaista, jos emme ole monessa mukana voi kääntyä JOMOksi (joy of missing out) eli iloksi siitä, että meidän ei tarvitse olla kaikessa mukana. On vapauttavaa huomata, että maailma pyörii ilman meitäkin ja meistä pidetään huolta vähemmälläkin vouhottamisella.
Englanninkielisessä Raamatussa psalmissa 46:11 sanotaan: ”Be still and know that I am God”,” eli ”Olkaa hiljaa, olkaa paikoillanne, heretkää – – – ja tietäkää, että minä olen Jumala.” Lepo auttaa näkemään asioita, joita kovassa vauhdissa ei pysty erottamaan. Senkin, että Jumala on Jumala ja hän pitää meistä huolen.
Heli