Israelin kansan tehtävä oli ylistää Herraa ja tuottaa hänelle kunniaa ja mainetta.
Meille sanotaan ” Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän
hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaassa.” Mt. 5:16
Tämä maailma totisesti tarvitsee valoa! Jotenkin se korostuu aina näinä pimeinä
kuukausina, kun omakin aurinkoikävä vaivaa.
Ajatus auringosta ja kuusta on mielestäni sopiva. Jeesus on kuin aurinko, joka tuottaa
valon ja me ollaan kuin kuu, itsessämme vain pimeää, kylmää tomua, mutta joka heijastaa
auringon valoa.
Rukoillaan, että ihmiset ympärillämme saavat nähdä tuon Jeesuksen valon, joka valaisee
pimeimmänkin marraskuun päivän.
Mietin kylväjävertauksen erilaisia maaperiä.
Tien laitaa, joka on kovaksi tallattu ja johon on heitelty roskia,
kuivaa kalliota, jota kukaan ei kastellut,
ohdakkeita, jotka jäivät kiskomatta pois ja lopulta hyvää maata,
joka on muokattu ja kivet kerätty.
Mikähän maa minä olen? Mikä maa ystäväni on?
Tuntuu, että ne ohdakkeet nousevat niin helposti, huolet, houkutukset ja mielihalut.
Voisinko antaa Jeesuksen kerätä ne pois, vaikka se ehkä sattuu, mutta sitten vilja saisi
rauhassa kasvaa?
Voisinko olla pehmittämässä kovaksi tallattua maata ystäväni sydämessä? Ehkä kostuttaa
rakkaudella kuivunutta orasta? Voisinko olla kylväjän apuna keräämässä kiviä pois? Näin
kylvetty siemen saisi rauhassa kasvaa.
Mihin Jeesus minua tänään kutsuu?
Mervi