5. Moos. 33, Mark. 10

5. Moos. 33

Tässä luvussa on Mooseksen viimeiset sanat – ja ne ovat siunaus. Ei enää muistutuksia tai uhkauksia vaan siunaus. Erityisesti mieleen kannattaa painaa jakeen 27 alku: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” Jumala on isompi ja meidän murheemme pienempiä kuin yleensä tulemme ajatelleeksi.

Mark. 10

Bartimeuksen (tai Bartimaioksen nykyään) tarina on yksi niistä, jonka muistan jo pyhäkoulun flanellikuvista. Yksi yksityiskohta kuitenkin selvisi minulle vasta aikuisena: Bartimaios on ensimmäinen ihminen, joka sanoo Jeesusta Daavidin pojaksi. Miksi sillä on merkitystä? Daavidin kuningassuku hallitsi aikoinaan Israelia ja ”Daavidin poika” oli voimakas poliittinen viesti, joka tarkoitti että tämä sokea mies tunnusti Jeesuksen kuninkuuden ja asettui ainakin jollain tasolla Rooman hallintavaltaa vastaan. Kun ohikulkijat alkoivat hyssytellä, he eivät ehkä niinkään halunneet varjella Jeesusta häiriöiltä vaan koko kansaa kapinasyytteeltä.

Miksi Bartimaios ei sitten suostunut hiljenemään? Hänellä ei ollut mitään menetettävää. Hän oli sokea ja täysin toisten almujen varassa, ei hänen elämänsä voisi millään tavalla muuttua ainakaan huonommaksi. Riskinotto kannatti ja mies muistetaan vielä 2000 vuotta myöhemminkin. Miten on meidän riskinottokykymme laita? Onko meillä niin paljon menetettävää taloudellisesti ja sosiaalisesti, että olemme mieluummin hyssyttelijöiden joukossa?

Heikki