Paavali kehottaa vahvoin sanoin ja lupauksin antamaan omastaan (2. Kor. 9:6-15). En tiedä, mikä sinun kokemuksesi on antamisesta, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei näiden Paavalin ajatusten käytäntöön soveltaminen aluksi aivan helppoa ollut. Olen pienestä pitäen ollut nuuka. Tuntui siis suorastaan hullulta, että pitäisi tavallaan antaa rahaa ”tyhjästä” ilman mitään konkreettista vastinetta. Kuitenkin päätin siinä vaiheessa, kun aloitin työelämässä, että alan antaa säännöllisesti Jumalan valtakunnan työhön.
Kavahdan kaikkea menestysteologista ajattelua, joten totean vain, että kaikesta tästä ”rahan menosta” huolimatta en ole huomannut, että mitään oleellista olisi elämästä missään vaiheessa puuttunut. Haluan myös uskoa, että Jumalan valtakunnan työ on samalla mennyt eteenpäin, kun olen siihen omat roposeni antanut.
Jokin aika sitten luin ajatuksen, joka jäi vahvasti mieleeni: ”Kysymys ei lopulta ole siitä, kuinka paljon sait, vaan kuinka paljon annoit.” Uskon niin, että suurin osa ihmistä kokee elämänsä mielekkääksi, kun he saavat nähdä, että he voivat omalla elämällään olla tukemassa ja auttamassa toisia. Auttaminen on myös paljon muuta kuin rahan tai varojen antamista. Nykyaikana melkeinpä tuntuu, että monesti ajan antaminen voi olla kaikkein arvokkainta.
Pekka