Toisen korinttilaiskirjeen luvut 10-12 ovat Paavalin puolustuspuheenvuoro. Hänellä oli monenlaisia huolia, vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä. Vastuu painoi raskaana ja vastustustakin oli paljon. Nämä luvut kuvaavat ainakin osittain sitä, mitä Herra sanoi Ananiakselle Paavalin tehtävästä ja kutsumuksesta heti Damaskoksen tien tapahtumien jälkeen (Apt. 9:15-16): ”Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.”
Voisin kuvitella, että Paavalilla oli paljon luontaisia ominaisuuksia sekä hyödyllistä koulutusta ja kokemusta Herralta saamaansa tehtävää varten. Niillä on ollut varmasti merkitystä, mutta kaikkein olennaisinta oli kuitenkin kokemus ja ymmärrys Jumalan voimasta (vrt. esim. 2. Kor. 10: 4-5).
Tämän päivän muistolause voisi olla (2. Kor. 10:17): ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”
Pekka