Ps. 65, Luuk. 2

Ps. 65 Luuk. 2

Kuulin joskus, että papille yksi haasteellisimpia tehtäviä on saarnata jouluna jouluevankeliumista. Mitäpä siitä voisi sanoa, mitä ei olisi joku jo sanonut joskus aiemmin? 🙂 No, koko luku on onneksi vähän pitempi, aina Jeesuksen nuoruusvuosiin saakka. Simple church -periaatteiden mukaisesti ajattelin katsoa tämän viikon evankeliumitekstejä sillä silmällä, mitä voisin oppia Jeesuksesta tai Jumalasta tämän luvun valossa.

Tänään opin ainakin sen, että kokonaisuus on Jumalalla hyppysissään. Kaikki loksahti paikalleen aina siitä alkaen, että neitsyt tuli raskaaksi ja Augustus sai hyvän verotusidean, mistä johtuen Joosef tuli lähteneeksi Betlehemiin, jolloin puolestaan toteutui VT:n ennustus Betlehemistä nousevasta hallitsijasta. (Miik. 5:1)

Jumala myös katsoo asioita etukäteen, ts. omasta perspektiivistään. Siksi niin enkelit, Simeon kuin Hannakin ylistivät Jumalaa ”pelastuksesta”, vaikka inhimillisesti ajatellen oli syntynyt vain avuton vauva.

Koko luvun Jumala on myös läsnä koko kolminaisuudessaan. Isä epäilemättä järjesteli taivaallisten sotajoukkojen komennukset ym, Poika köllötteli tyytyväisenä ja Pyhä Henki ohjasi mm. Simeonia ja Hannaa. Kun Jeesus kasvoi, hän hakeutui temppeliin Isän seuraan, mikä aiheutti hämmennystä. On tietysti vaikea arvata, miten Jeesus itse koki kolminaisuuden, mutta joka tapauksessa suhde Isään oli hänelle itsestään selvä aina lapsuudesta saakka.

Ja vielä: Jeesus oli paitsi Jumalan, myös ihmisten suosiossa (jae 52). Toki myöhemmin hän ehti olla myös vihattu ja vainottu, mutta kumpikaan seikka ei varsinaisesti vaikuttanut Jeesuksen toimintaan. Tästä varmaan voimme ottaa itsekin oppia.

Heikki