Tämän päivän luvusta opin, että Jeesuksen kiusaukset ja koettelemukset olivat todellisia. Tähän liittyy Hepr. 2:18: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” Jeesus ei elänyt jotenkin meidän todellisuudellemme vierasta elämää, vaan hän törmäsi varmasti aika moneen samaan ongelmaan, harmiin ja kiusaukseen kuin mekin. Jos meillä on syystä tai toisesta paha olla, voimme luottaa siihen, että Jeesus tietää miltä meistä tuntuu.
Jeesus autiomaassa kiusattavana on tuttu juttu, mutta jakson viimeiseen jakeeseen en muista koskaan kiinnittäneeni huomiota: ”Paholainen jätti hänet joksikin aikaa rauhaan.” (jae 13) Joksikin aikaa? Tämä ei ehkä siis ollutkaan kertaluonteinen mittelö Paholaisen kanssa (kuten olen aiemmin mieltänyt), vaan sama keskustelu on jatkunut myöhemminkin, niitä ei vain ole kirjoitettu muistiin. Kun Jeesus myöhemmin teki suuria ihmeitä ja ihmisiä alkoi tulla paikalle sankoin joukoin, mitähän Paholainen on Jeesuksen korvaan kuiskutellut? ”Ei sinusta tuohon ole.” ”Turha edes yrittää, ei se kumminkaan parane.” ”Ajattele, mitä kaikkea voisimme tehdä yhdessä, sinä ja minä!” ”Ei ne kuitenkaan ymmärrä, mitä yrität sanoa.” ”Kyllä tämmöinen kansansuosio kannattaa hyödyntää, älä nyt suotta tuhlaa aikaa jossain autiomaassa.”
Jeesuksen reagointi kiusauksissa perustui Raamatun tuntemiseen ja todella läheiseen yhteyteen Isän kanssa. Näihin meidänkin kannattaa panostaa.
Heikki