Päivän evankeliumissa ehkä merkittävin oppi on se, että Jeesus rukoili koko yön vuorella, ennen kuin valitsi 12 läheisintä opetuslastaan. Tätä on monesti pidetty hyvänä muistutuksena varsinkin johtajille – merkittävät päätökset on hyvä pohjustaa rukoillen. Toisaalta se kertoo mielestäni myös jotain Isän ja Pojan suhteesta. Vaikka Jeesus eli varmasti koko ajan läheisemmässä suhteessa yläkertaan kuin mihin me koskaan pystymme, hän ei pelkästään mennyt fiilispohjalta ja ”luottanut johdatukseen” vaan sanottaisiinko, että hän teki töitä tuon suhteen eteen. Tekisi kyllä itsellenikin hyvää tuo asenne!
Tässäkin luvussa puhutaan paljon sairaiden paranemisesta ja konkreettinen parantuminen toi paljon ihmisiä paikalle. Fariseuksille tämä oli ongelma, sillä tapahtunutta ei voinut selittää millään muulla kuin yliluonnollisten voimien avulla ja kyse oli vain siitä, oliko asialla Jumala vai Paholainen. Kyllähän ihmeitä nykyäänkin tapahtuu, mutta varsinkin länsimaissa kiistämättömät parantumiset ovat sen verran harvassa, että ihmisiltä jää puuttumaan kokemus yliluonnollisesta. Tätä lukiessani rukoilen, että seurakunnissa tapahtuisi nykyäänkin enemmän ja suurempia ihmeitä niin, että tapahtumat nousisivat lopulta yleiseksi puheenaiheeksi kahvipöytäkeskusteluissa.
Heikki