Kautta aikojen ihmiset ovat osanneet juonitella. Päivän Vanhan testamentin pätkä antaa tästä hyvän esimerkin, kun Adonia lähetti Batseban Salomon puheille. En osaa maallikkona sanoa, menikö lopputulos oikein, samoin kuin en osaa sanoa luvun muihinkaan tapahtumiin, mutta Adonian aikeen olivat kuitenkin selkeästi vilpilliset: ”Sinulta hän ei sitä kiellä”. Tällaisen juonittelun taustalla lienee aika usein kipeitä kamppailuja oman minäkuvan kanssa ja ehkä myös vääristyineitä ajattelumalleja sosiaalisista suhteista. Juonittelu johtaa mitä ilmeisimmin ihmisten etääntymiseen toisistaan. Minusta meidän kaikkien olisikin hyvä harjoitella suoraselkäisyyttä ja avoimuutta muiden ihmisten edessä. Meidän on paljon kannattavampaa olla rehellisiä kuin vilpillisiä, vastuullisia kuin pakoilevia. Eihän se helppoa ole, tietenkään, mutta pidemmän päälle varmasti kannattavaa ja rakkauden lain mukaista.
Heprealaiskirjeen kahdestoista luku vetää nöyräksi! Puheissa on Jumalan kuritus, katkeruuden turmiollisuus, Jumalan puheiden torjuminen ja pyhän pelon tunteilla palveleminen. Olen itse kärsinyt pitkään ja kipeästi Jumalan aidosta pelkäämisestä ja tällaiset luvut ovat olleet näiden pelkojen rationaalinen pohja. Olen prosessoinut asiaa viime vuosina kirjallisuuden, podcastien, hengellisten keskustelujen ja sielunhoidon avulla. Prosessi jatkuu todennäköisesti niin kauan kuin elän (kukapa sitä voi esimerkiksi biologiaansa muuttaa), mutta avaintekijänä terveempään hengellisyyteen on ollut näiden kohtien näkeminen osana Raamatun kokonaisuutta. Jumala on ihan oikeasti yhtä aikaa armollinen ja armoton, lempeä ja kiivas: kummastakaan ei tarvitse eikä saa tinkiä. Minun on ollut hyvä muistuttaa itseäni aktiivisesti siitä, että kristinuskon perusidea on Jumalan kuoleminen meidän puolestamme, ja että Raamattu puhuu rakkaudesta ja rauhasta, mutta ehkäpä joku toinen taas kaipaa Jumalalta juuri tällaista tekstiä ymmärtääkseen ja uskoakseen, että pahassa maailmassa joku pitää jöötä. Loppuviimein luulen, että kumman tahansa ääripään (lempeys tai kiivaus) korostaminen liiaksi johtaa epäterveeseen hengellisyyteen ja siitä ennen pitkää psyykkisiinkin ongelmiin. Meidän täytyy pitää huolta tasapainosta!
Esteri