Päivän Vanhan testamentin luku eri osineen on aina kuulunut suosikkeihini. Siitä voisi nostaa esiin vaikka minkälaisia ajatuksia ja pohdintoja, mutta lähden sille tielle, joka tuntui tänään ajankohtaisimmalta. Salomolle oli tärkeää seurata Herraa, joten epäilemättä hän oli alun alkaenkin hyvä kuningas. Kuitenkin pyyntö saada lisää viisautta kansan johtamiseksi teki hänestä niin viisaan, että hän kykeni ratkomaan luvun lopussa mainitun tilanteen kaltaisia tapauksia ja hänet tultiin muistamaan nimenomaan viisaudestaan. Mieleeni tuli tänään ajatus siitä, ettei nykyäänkään Herran seuraaminen tee ihmisestä automaattisesti fiksua, vaan ymmärrystä ja viisautta kannattaa aina etsiä lisää. Olen jonkin verran törmännyt elämässäni ajatteluun, että kristityksi kääntyminen ratkaisee kaikki elämän ongelmat, mutta minusta se on katteeton lupaus. Kyllä meidänkin elämämme on loppuun asti monimutkaista. Sen vuoksi on hyvä rukoillen ja Raamattua lukien jutella ihmisten kanssa, perehtyä erilaisiin ajattelutapoihin, lukea kirjoja ja olla utelias. Viisautta ja ymmärrystä voi ja kannattaa kehittää osana uskoa, Jumalalle kiitollisena ajattelevista aivoista ja tuntevasta sydämestä.
”Sen, mikä on Hänelle mieleen, Hän itse tehköön meissä, Hän ja Jeesus Kristus.” Jos sinusta tuntuu tänään tai muulloin elämässä siltä, ettet tiedä, mitä ajatella tai minne mennä, anna tämän jakeen rohkaista. Jumala kyllä auttaa. Ei ehkä heti, ei ehkä tavalla, jolla toivomme. Mutta kyllä Hän auttaa ja ennen kaikkea välittää. Hän ei odota, että saamme asiamme kuntoon ja vasta sitten kutsu meitä luokseen, vaan päinvastoin: Hän haluaa tulla sotkuiseen elämäämme ja tehdä hyvää. Jos palaat ajattelemaan jotain vaikeaa asiaa kerta toisensa jälkeen, ehkä voisit palauttaa tämän jakeen niissä hetkissä mieleesi, hengittäen samalla syvään ja luottaen Jumalan hyvyyteen oman hyvyytesi sijasta?
Esteri