Päivän Vanhan testamentin kohta kertoo informatiiviseen tyyliin muinaisen Israelin hallinnosta. Tässä luvussa ei liene kohtia, joista tekisimme kaihoisia huoneentauluja, mutta mielestäni nämä luvut ovat ihana osa Raamattua: välillä elämä on ollut vain elämää ilman sen suurempia erikoisuuksia. Ja joillekin meistä, kuten esimerkiksi minulle, on hyvä välillä muistuttaa, että suurin osa elämästä on loppupeleissä arkea, tavallisia päiviä toistensa perässä, kuitenkin äärettömän merkityksellistä.
Uuden testamentin puolella loppuviikko kuljetaankin todella mielenkiintoisen kirjeen parissa! Jaakobin kirjeen ensimmäinen luku pitää sisällään monia eri peruspointteja, mutta tänään mieleeni jäivät erityisesti koetuksien kestäminen ja Sanan toteuttaminen teoilla. Minua on rohkaissut elämässäni aina suuresti se ajatus, että koetus kasvattaa lopulta kestävyyttä. Monesti esimerkiksi historian suuret ajattelijat ja visionäärit ovat käyneet elämässään läpi monenlaisia vaikeuksia ja siten saaneet varmasti osaltaan nöyryyttä ja viisautta. Sanan toteuttaminen teoilla puolestaan tulee ilmi kielen hillitsemisenä ja vihasta luopumisena. Äärimmäisen hyviä ohjeita! Näiden noudattaminen koituu todennäköisesti myös ihmisen itsensä parhaaksi, sillä viha ja ylenkatsovuus ovat kuluttavia tunteita, jotka syövät ikävästi sisältäpäin. Mikäli näistä luopuminen on vaikeaa, kuten jälleen kerran minulle on, meillä on onneksi Jumala, jolta voimme saada apua kaikenlaisiin tunteisiin ja tilanteisiin.
Esteri