1. Kun. 11, 1. Piet. 3

1. Kun. 11

No niin, tätähän minä pelkäsinkin Salomon kohdalla… Luulen, että Salomolle kävi kuten usein käy, eli muutos ei ollut yhtäkkinen vaan niin hidas ja vähittäinen, ettei Salomo pitänyt sitä riskinä. Jos tarkkaan lukee, Salomo ei olisi ylipäätään saanut edes ottaa vaimoja eri kansoista. Mutta ehkä kansainvälinen politiikka ja ajan tavat vaativat, tai sitten Salomo vain yksinkertaisesti halusi lisää naiskauneutta lähelleen – tai ei ainakaan vastustanut sitä kovin pontevasti.

Seuraavaksi vaimot ehkä kyselivät, saisivatko he palvella omia jumaliaan. Seuraavaksi sitten ehkä pyydettiin jo Salomoakin mukaan ja niin edelleen. Varmasti jossain vaiheessa Salomon päähän pälkähti, ettei tämä ole ehkä ihan fiksua, mutta sitten asiat vain tapahtuivat ja se siitä.

Sama kaava on nähty niin monta kertaa maailmanhistoriassa ja omassakin elämässä (mutta ei siitä nyt tässä sen enempää). Se, minkä itse olen oppinut, on että kiusaus täytyy vaan saada ammuttua alas heti siellä alussa, koska myöhemmin se on vaikeaa tai mahdotonta.

1. Piet. 3

Pietarillakin on avioliittoasiaa luvun alussa. Parista ensimmäisestä jakeesta huomataan, että se, mikä tapahtui Salomon kohdalla huonoon suuntaan, voi tapahtua myös toiseen suuntaan! Eli ellei puoliso tunne Jeesusta, ”käännyttämisyritykset” tuskin tuottavat tulosta, mutta elämäntavasta nousevaa todistusta on vaikea ohittaa. Sama pätee varmasti muihinkin ihmissuhteisiin: sukulaisiin, työkavereihin ja naapureihin. Harva meistä pääsee päivittäin evankeliumia kenellekään kertomaan, mutta ehkä voimme kuitenkin olla heijastamassa Jumalalta tulevaa valoa heidän elämäänsä.

Heikki