Josafatin ja Ahabin sotaretki oli aika erikoinen tapaus. Josafat oli siis ”hyvä tyyppi”, kun taas Ahab oli lähinnä ”paha tyyppi”. Naimakaupat toivat nämä kaksi kuitenkin yhteen ja Josafat teki nähdäkseni virheen osallistuessaan operaatioon. Siitä huolimatta Josafat oli kuitenkin Jumalan mies ja se pilkahtelee esiin sieltä täältä.
Josafat ensinnäkin halusi, että asiaa tiedustellaan profeetoilta. Erityisen jännittävää on se, että vaikka 400 profeettaa lupasi menestystä, Josafat silti kyseli, olisiko vielä joku muu… Mietin, että Jumala oli varmaankin jollain tavalla vihjaissut Josafatille, ettei kannattaisi lähteä. Miksi hän muuten olisi etsimällä etsinyt Miikaa? Josafat ei kuitenkaan nähtävästi uskaltanut enää tässä vaiheessa valita toisin, vaan lähti matkaan Ahabin kanssa.
Toinen merkittävä juttu oli se, että kun Josafat joutui Ahabin juonen (”ole sinä vaan kuninkaallisissa vaatteissa, minä vaihdan huomaamattomat kamppeet”) myötä tiukkaan tilanteeseen, hän huusi Jumalalta apua ja Jumala todellakin auttoi. Tämä on erittäin hyvä muistutus tälle päivälle: vaikka me teemme vääriä valintoja, emme kuuntele tai tottele Jumalan ohjeita, hän on siitä huolimatta hyvä meitä kohtaan ja pitää meistä huolta.
Jeesuskin puhuu hyvistä ja pahoista tyypeistä ja siitä, miten Jumalan valtakunnan ja Paholaisen valtakunnan asukkaat elävät loppuun asti rinnakkain täällä maailmassa. Usein kysytään, miksei Jumala vain tuhoa kaikkea pahaa. Ei huolta, kyllä hän vielä sen tekeekin! Mutta jos hän tekisi sen juuri nyt, hän joutuisi heittämään pois sellaisiakin, joilla vielä on mahdollisuus pelastua (jae 29). Pietari tiivistää saman: ”Hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet 3:9)
Heikki