Tämä luku on omasta mielestäni yksi Vanhan testamentin hienoimpia. Josafat antaa tässä malliesimerkin oikeasta toiminnasta. Hyökkäyksen uhatessa hän kääntyy Jumalan puoleen ja kansa naisia ja lapsia myöten oli mukana rukoilemassa ja paastoamassa. Jumala antaa hämmästyttävät ohjeet ja Josafat voittaa taistelun ”ampumatta laukaustakaan” (jos ilmaisu sallitaan). Tapahtumilla oli myös kerrannaisvaikutuksensa, kun kukaan ei tämän jälkeen uskaltanut hyökätä Juudan kimppuun.
Matteuksen luvussa on taas kamalan paljon asiaa, mutta tuohon Vanhan testamentin lukuun voisi ehkä liittyä viimeinen kappale, jossa Jeesus ruokkii taas valtavan ihmisjoukon. Näillä tapauksilla on yhteistä se, että Jumalan mahdollisuudet ovat ihan älyttömästi suuremmat kuin mitä tulemme itse ajatelleeksi. Ruokkimisihmeessä on vielä se näkökulma, että aiemmin Jeesus oli jo ruokkinut suuremman joukon ihmisiä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kuitenkaan opetuslapset eivät (ainakaan ilmeisesti) osanneet nähdä, että ”hei, tässähän on samanlainen pulma kuin silloin, eikös ruokita nämäkin ihmiset muutamalla leivällä”.
Meidän on turhan helppo vaipua jonkinlaiseen apatiaan, että ”maailma nyt vaan on tällainen” tai ”tässä nyt pitää vaan kärsiä” tai ”ei sille oikein voi mitään” tai ”ei Jeesus-jutut kiinnosta ihmisiä” jne. Meidän pitäisi nähdä Jumalan mahdollisuuksia, puhua niistä ja rukoilla niitä. Jumala voi muuttaa maailmaa. Hän voi lopettaa sodat. Hän voi parantaa sairaudet. Hän voi ratkaista taloudelliset ongelmat. Rukoillaan, että voisimme nähdä nuo mahdollisuudet!
Heikki