Ahasja oli eräänlainen lyhytaikainen välikuningas, joka ei hänkään saanut mitään hyvää aikaan. Merkittävämpää onkin, että näyttämölle saapuvat Atalja ja Joas, joista enemmän seuraavissa luvuissa. Kun eilen kirjoitin Paholaisesta, joka veteli naruja taustalla, tässäkin luvussa on selvästi nähtävissä Ataljan suorasukaisen demoninen suunnitelma tuhota Juudan kuningassuku. Suunnitelma onneksi epäonnistui, mutta on hyvä huomata, että tipalla se oli. Mitään sukua ja kansaa tuskin on yritetty niin hartaasti saada pois päiviltä kuin Daavidin sukua ja juutalaisia.
Daavidin suku siis säästyi ja n. 850 vuotta myöhemmin Jeesus kertoi opetuslapsille etukäteen kuolemastaan (jae 23). En tiedä, mahtoiko Paholainen luulla voittaneensa, kun lopulta sai Jeesuksen hengiltä vai ymmärsikö hän jo silloin hävinneensä. Tai jos tarkkoja ollaan, eihän kukaan Jeesusta varsinaisesti tappanut vaan hän luopui itse hengestään.
On joka tapauksessa huikeaa ajatella, että Jumala oli rakentanut tätä ihmiskunnan pelastussuunnitelmaa jo tuhansia vuosia. Upeaa, että se onnistui! Ja siinäpä se sitten tärkein olikin, loput Raamatusta ja kirkkohistoriasta onkin sitten tästä uutisesta kertomista. Kun vuosia tai vuosikymmeniä pyörii seurakuntapiireissä, uutinen voi hiljalleen väljähtyä, mutta kyllä se on iso juttu, oikeasti tosi iso juttu!
Heikki