Tämän päivän tekstissä Job vakuuttaa viattomuuttaan. Siinä näkyy tuska kun hyvin elänyt ihminen ei saa Jumalalta vastausta.
Aiemmin tällä viikolla Job on haikaillut menneiden hyvien aikojen perään. Ja minä pohdin että eikö nuo hyvät ajat ole Jumalan ansiota.
Tänään Job kertoo itsestään, kuinka hyvä hän on sisimmältään. Ja aiempaa päättelyä mukaillen, minä pohdin että eikö nuo Jobin hyvä ominaisuudet ole Jumalan ansiota?
Tälle päivälle voisi olla hyvä miettiä ja rukoilla: millainen minä olen. Onko sisimmässäni, sielussani sellaista josta voisin sanoa että tätä Jumala on työstänyt (ts. muokannut), itseni ja muiden hyväksi?
— Tomppa