Tämän päivän vanhan testamentin kohdassa Job harmittelee että Jumala ei vastaa. Vai vastaako?
Se että Jumala on hiljaa, on monelle kriisin paikka. Silloin kun Jumalan apua kipeästi kaipaisi, niin Jumalan hiljaisuus tuolloin on hankala asia.
Pari ajatusta tähän liittyen, ensimmäinen liittyy Jeesuksen opetukseen hyväntekeväisyydestä: https://raamattu.fi/raamattu/UT2020/MAT.6/Matt.—Matteus-6
Siinä meille ohje että omista hyvistä teoista ei pidä pitää mekkalaa.
Eikös ole luonnollista että Jumala näyttää esimerkkiä myös tässä asiassa?
Jumala tekee paljon hyviä tekoja meidän ihmisten ja koko luomakunnan eteen jatkuvasti. Mutta ei pidä ääntä itsestään ja tekemisistään. Olisiko tässä syy miksi tuntuu että Jumala vaikenee?
Toinen ajatus liittyy siihen että edellisessä luvussa Job haikaili menneiden perään. Oliko tuo menneiden aikojen menestys, viisaus ja kaikki muu hyvä Jobin omaa ansiota? Vai näkyykö niissä menneissä ajoissa se, että Jumala on toiminut Jobin hyväksi. Kuinka paljon hyvää ja kuinka pitkään näiden hyvien asioiden tulee kestää että sen voi lukea Jumalan ansioksi? Koko elämäkö? Vai vuosikymmen, vuosi, päivä?
Tälle päivälle voisi olla syytä miettiä (ja rukoilla) asioita, tapahtumia, hetkiä elämässä joissa Jumala on toiminut, joissa Jumala on antanut hyvää, joissa Jumala on pitänyt huolen.
— Tomppa